BARTHOLO. Sinä olet oikeassa: kosto menisi minulta hukkaan. Mene ylös Marceline'n luoksi; sulje itsesi sisään hänen kamariinsa ja väännä avainta kaksi kertaa. Minä menen aseellista voimaa noutamaan ja odotan rakennuksen vieressä. Me vangitsemme hänet varkaana ja saamme sen mielihyvän, että samalla kostamme hänelle ja pääsemme hänestä vapaaksi ja luota siihen, että minun rakkauteni korvaa sinulle…
ROSINA (epätoivoissaan). Unhottakaa vaan minun erhetykseni. (Syrjään.)
Ah! minä rankaisen itseäni siitä tarpeeksi.
BARTHOLO (menee pois). Menkäämme väijyksiin. Vihdoinkin ovat he minun kynsissäni.
(Hän menee ulos.)
Neljäs kohtaus.
(Rosina, yksin.)
ROSINA. Hänen rakkautensa korvaa minulle!… Minua onnetonta!… (Hän vetää esiin nenäliinansa ja purskahtaa itkuun.) Mitäs tehdä?… Hän tulee pian. Minä jään ja teeskentelen hänen edessään, saadakseni hetken katsella häntä koko hänen ilkeydessään. Hänen käytöksensä huonous on vastaiseksi varjeleva minua… Ah! minä tarvitsen sitä suuresti. Jalot kasvot, lempeä muoto, niin hellä ääni! … ja se on vaan viettelijän katala asiamies! Voi minua onnetonta! onnetonta! Jumala!… Ristikko-akkuna avataan!
(Hän rientää pois.)
Viides kohtaus.
(Kreivi. Figaro, viittaan käärittynä, ilmaantuu ikkunassa.)