KREIVI. Kuninkaat kuinka liekin suurivaltaiset, he erehtyä voi kuin meidän kaltaiset; hoville kaikelle tää vaali todistaa: nykyiset palvelukset huonon palkan saa.
DON DIEGO. Jätämme vaalin, josta harmistutte jo, sen syy lie ollut suosio tai ansio. Kuningas tahtoo niin, ja vallan ehdottoman jo kunnioitus epää arvostelun oman. Lisätkää kunniaa te tekemäänsä yhä, perheemme liittäköhön yhteen side pyhä, teill' on vain tytär yks, vain yksi poika mulla, me voimme enemmän kuin ystäviksi tulla: niin tehkää, hänet vävyksenne ottakaa!
KREIVI. Valita ylempää hän puolisonsa saa; ja loisto arvonne tään uuden täyttävä on toisin houkutuksin varmaan mielensä. Te työnne tehkää, prinssiä te opettakaa, hänehen istuttakaa vallan taito vakaa, maat, kansat kuinka lannistetaan alle lain hyviä hellien, mut pahat kauhistain. Lisätkää avuihinsa myöskin taistokunto, mi miehen karkaisee, ja karskin tuskan tunto, hän täysin opastakaa sotatyöhön tähän, yöt päivät satulassa kuinka vietetähän, aseissa maataan, muurit noustaan, voimin omin vain voitetaan ja tahdon tarmoin verrattomin. Hänelle esimerkki tuo te näyttäkää, ja mitä opetatte, työssä täyttäkää.
DON DIEGO. Jos tahdon esimerkit ohjeisiini liittää, eloni tarinan hän lukekoon, se riittää. Hän tuota tutkiva on urhotöiden sarjaa ja siitä oppiva — vaikk' kateet kuinka parjaa — maat vallitsemaan, linnat lyömään, kokoamaan armeijat, maineensa suurtöille rakentamaan.
KREIVI. Ei prinssi tehtäviään opi kirjoista, elävin esimerkein on hän oppiva. Mit' teki suurta niin nuo vuodet pitkät, mitä, ett' yksi päiväni ei voittaa voisi sitä? Olitte urhokas, ma olen. Tietää Luoja, käsvarsi tää on valtakunnan vankin suoja, Granadan, Arragonian kauhu on tää kalpa, nimeni kaiken on Kastilian lukko, salpa, mua ilman täällä lait ois toiset vallanpäällä, vihollisenne koht' ois kuninkaita täällä; jokainen päivä, hetki kunniaani sitoo ain uuden laakerin ja voiton voittoon nitoo. Uljuutta oppia käsvarren turvin tään vois prinssi, syösten sodan, taiston mylläkkään; mua nähden, voittajaa, hän oppis voittamaan ja varmaan vastaamaan myös suurta luonnettaan mua nähden…
DON DIEGO. Tiedän, miekkanne ei huonoimpia niititte johdollani monta laakeria, ja ikä jäntereeni kun on jäätänyt, sijani uljuutenne hyvin täyttää nyt. Mut sanat turhat nää on parhaat säästyvinä: se nyt te olette, mik' olin ennen minä. Huomaatte sentään käyden kanssain kilpateille, mielessä valtiaan on eri vaa'at meille.
KREIVI.
Sen saitte, mihin työni minut ansioitti.
DON DIEGO.
Paremmin ansaitsi sen hän, ken teidät voitti.
KREIVI.
On toimeen arvokkain, ken paremmin sen täyttää.
DON DIEGO.
Tuon arvon parhaiten kai toimen saanti näyttää.