— Kyllä, täti, minä odotin juuri teitä, vastasi Helena.
Hän oli noussut kiiruulla, joka oli vain vaistomaisen keimailun temppu.
Sitten sanoi hän kreivi Sant'Annalle ikäänkuin anteeksipyytäen:
— Me olemme tänään tehneet pitkän retkeilyn; huomenna syömme aamiaista
Rigillä: jos tahtoo olla pirteänä, on mentävä ajoissa levolle.
Hyvästeltyään muut meni hän vielä sanomaan jotakin veljelleen, joka eräässä nurkassa jutteli Willie Greyn kanssa.
Italialainen seurasi häntä katseellaan.
— Siunatkoon, kuinka kaunis nainen! — sanoi hän ystävälleen Vergalle. —
Onko tuo puoliso? kysyi hän.
Ja hän viittasi päällään herra Beauchampiin, joka amerikkalaiseen tapaan saattoi tätiään ja sisartaan hissiin.
— Ei, veli.
— Onko hän leski?