60.
Tulee aika, jolloin koko tästä lemmen unelmasta ei ole mitään jäljellä; tulee aika, jolloin kaikki mukanamme uppoo syvään yöhön; jolloin kaikki, mikä kuului meille, katoaa aina hautakiviin kaiverrettuja nimiämmekin myöten…
On maa, jota rakastan ja jonka haluaisin nähdä: Cirkassia, synkkine vuorineen ja suurine metsineen. Tuo seutu tehoaa mielikuvitukseeni Aziyadén takia; sieltä on hänen verensä ja elämänsä kotoisin.
Kun näen hurjia cirkassilaisia, puoleksi villeinä, nahkoihin puettuina, kulkevan ohi, niin vetää joku minua noitten vieraitten puoleen, koska heidän suoniensa veri on sukua armaani verelle…
Hän itse muistelee suurta järveä, jonka rannalla hän arvelee olevansa syntynyt, metsässä piilevää kylää, jonka nimeä hän ei enää muista, rantahietikkoa, jossa hän leikki auringossa toisten vuoristolaislasten kanssa…
Tahtoisit tunkeutua rakkaampasi menneisyyteen, tahtoisit nähdä hänen lapsenkasvonsa, hänen vartalonsa kehityksen iän karttuessa. Tahtoisitpa muistaa hyväilleesi häntä pikkutyttönä, nähneesi hänen kasvavan sylissäsi, hänen jakamatta hyväilyjään kenellekään, kenenkään häntä aikaisemmin omistamatta, koskematta, rakastamatta ja näkemättä.
Olet kateellinen hänen menneisyydelleen, kateellinen kaikesta, mitä muut ennen sinua ovat saaneet; kateellinen hänen sydämensä pienimmästäkin tunteesta, ja suunsa vähäisimmästäkin sanasta, jonka toiset ennen sinua ovat kuulleet. Nykyhetki ei riitä; haluaisit koko menneisyyden ja koko tulevaisuudenkin. Seisot siinä hänen kanssaan käsi kädessä; rinnat koskettavat toisiaan, huulet puristautuvat toisiinsa. Haluaisitte koskettaa toisianne joka paikasta yhtäaikaa vielä hienommilla aisteilla, haluaisitte olla vain yksi henkilö, sulautua toinen toiseenne…
— Aziyadé, sanoin, — kerro minulle pieni tarina lapsuudestasi, ja puhu Canlidjan vanhasta koulumestarista.
Aziyadé hymyilee ja hakee muististaan uutta tarinaa, kertoen sen sitten sekoittaen joukkoon tuoreita mietteitä ja omituisia asiasta poikkeamisia.
Mieleisimmät näistä tarinoista, missä hodja't (noidat) näyttelevät suurinta osaa; mieleisimpiä ovat kaikkein vanhimmat, ne, jotka ovat puoleksi piiloutuneet hänen muistiinsa, ollen vain puoleksi salaperäisiä muistoja hänen lapsuutensa ajoilta.