Jo kauan olimme aikoneet matkustaa Angoraan, kissojen pääkaupunkiin.
Sain päälliköiltäni luvan lähteä (kymmenen päivän loman), sillä ehdolla, etten tekisi siellä sellaisia tyhmyyksiä, jotka saattaisivat vaatia lähetystön välitystä.
Retkikunta järjestäytyy Scutarissa pilvettömällä säällä. Dervishit, Riza-effendi, Mahmud-effendi ja useita stambulilaisia ystäviä on matkassa, onpa turkkilaisia naisiakin, palvelijoita ja suuri kasa tavaroita. Kirjava karavaani kulkee rivissä auringossa pitkällä kypressikäytävällä, joka vie Scutarin suurten hautausmaiden läpi. Paikan yllä lepää kuoleman majesteetti, kukkulalta on verraton näköala Stambuliin.
62.
Lumi hidastuttaa yhä enemmän kulkuamme sitä mukaa kuin loittonemme vuoristoon. Ennen kahta viikkoa on kissojen pääkaupunkia mahdoton saavuttaa.
Kuljettuamme kolme päivää päätän sanoa hyvästit matkatovereilleni.
Käännyn etelään Ahmetin ja kahden valitun hevosen kanssa, käydäkseni
Nikomediassa ja Nikeassa, kristillisen muinaisuuden molemmissa
kaupungeissa.
Tältä matkani ensi osalta vien muassani muiston varjoisasta villistä luonnosta, tuoreista lähteistä, syvistä, vihreiden tammien, kukkivien kuusamien ja alppiruusujen täyttämistä laaksoista, joitten yllä kaartuu kaunis talvinen taivas ja hieno lumivaippa.
Nukumme hana'issa, nimettömissä hökkeleissä.
Mudurlu majatalo on kaikista huomattavin. Nousemme vanhan savuttuneen _hana'_n toiseen kerrokseen, missä jo nukkuu sekaisin mustalaisia ja karhun tanssittajia. Ääretön huone on musta ja niin matala, että siellä täytyy kulkea pää kumarassa. Ruoka on tällaista: Suuri kattila, jossa nimettömiä ainaita ui paksussa liemessä. Se asetetaan permannolle ja kaikki istuvat ympärille. Sama ruokaliina, joka todella on monen metrin pituinen, kiertää ympäriinsä, ja kaikki käyttävät sitä.
Ahmet selittää, että hän mieluummin kuolee viluun kuin nukkuu tuon röttelön liassa. Tunnin kuluttua, väsymyksen uuvuttamina ja rampauttamina, lepäsimme jo, ja nukuimme hetken kuluttua syvästi.