Nousemme ennen päivän koittoa mennäksemme tuulen puhaltaessa peseytymään lähteen kirkkaalla vedellä.
63.
Seuraavana iltana, yön tullessa, saavumme Ismidtiin (Nikomediaan). Olimme passeitta ja meidät pidätettiin. Eräs pasha on kuitenkin siksi suopea, että laatii meille sellaiset mielikuvituksestaan, ja pitkien väittelyjen jälkeen pääsemme putkasta muualle nukkumaan. Hevosemme kuitenkin otetaan, ja ne saavat nukkua karjatarhassa.
Ismidt on suuri turkkilainen kaupunki, hyvin sivistynytkin, ja sijaitsee erittäin kauniin lahden rannalla. Sen basaarit ovat vilkkaita ja värikkäitä. Asukkaita on kielletty kävelemästä kahdeksan jälkeen illalla edes lyhtyäkään käyttämällä.
Muistan hyvin täällä vietetyn aamupäivän, ensimmäisen kevätaamun, jolloin aurinko jo paistoi kuumasti kirkkaan siniseltä taivaalta. Perin kylläisinä hyvästä talonpoikaisateriasta, hyvin norjina ja voimakkaina ja paperit kunnossa alamme nousta Orkhandjiamin kukkulalle.
Me kiipeämme rikkaruohoisia, kapeita teitä, jyrkkiä kuin vuohipolut. Perhot liitelevät ja hyönteiset surisevat, linnut laulavat kevättä ja tuuli on lämmin. Vanhat, muodottomat ja rappeutuneet puumökit on koristettu kukilla ja kiehkuroilla. Haikaroita pesii kaikkialla katoilla niin kursailematta, että niiden pesät estävät monia talonomistajia avaamasta ikkunoitaan.
Orkhanin djiamilta liitää katse Ismidtin sinivetisen lahden yli Aasian hedelmällisille tasangoille, ja Brussan Olympolle, joka kohoittelee kaukana suurta kaunista keilaansa.
64.
Ismidtistä Taushandjiliin, Taushandjilista Karamussariin on toinen päivämatka, jolla sade yllättää meidät.
Karamussarista Nikeaan (Ismik) kuljemme hevosella synkässä vuoristossa, lumisateessa; talvi on palannut. Retki on vaarallinen, sillä eräs Ismael, seurassaan kolme hampaisiin saakka asestettua Zjeibek'iä, aikoi ryöstää meidät. Asia järjestyy mitä parhaiten, sillä kohtaamme odottamatta bashiboshukkeja, ja saavumme Nikeaan ainoastaan likaantuneina. Näytän varmasti Turkin alamaiselle kirjoitetun passini, jonka Osmidtin oli laatinut. Huolimatta vielä horjuvasta kielitaidostani uskoo virkamies lorujani ja pukuani, ja olen siis täydelleen epäämätön effendi.