Erääseen nurkkaan vaipuneena Ahmet antoi alistuvasti kaiken tapahtua. Se oli hullunkurista ja sydäntäsärkevää. Minun teki mieleni nauraa, mutta hänen katseensa pisti sieluuni. Pienille tyttöraukoille, jotka kasvavat isättä ja äidittä haaremin varjossa, tulee antaa anteeksi heidän sopimattomat päähänpistonsa, ja heidän toimiaan ei saa arvostella kristityitä naisia hallitsevien lakien mukaan.
Hän kiersi kuin hurja posetiivin kampia ja sai tuosta suuresta kojeesta merkillisiä sointuja.
Turkkilaista musiikkia on sanottu repivän riemun kohtauksiksi, ja tänä iltana käsitin mainiosti tuon perin paradoximaisen määritelmän.
Pian hän kuitenkin, työnsä peloittamana, omaa synnyttämäänsä melua säikkyen ja häpeissään ollessaan hunnutta kaikkien noiden miesten katseltavana, istuutui leveälle divanille, ainoalle majaan jääneelle huonekalulle, ja käskettyään posetiivin omistajan jatkaa työtä, pyysi hän, että hänellekin annettaisiin kahvia ja tupakkaa.
8.
Seuraten maan tapaa oli Aziyadélle tuotu mustaa kahvia kuparijalkaisessa sinisessä porsliinikupissa, joka oli jokseenkin puolen munan kokoinen.
Hän näytti tyynemmältä ja katseli minua hymyillen. Hänen kirkkaat surulliset silmänsä pyysivät minulta anteeksi tätä väenpaljoutta ja melua. Kuin lapsi, joka tuntee tehneensä tyhmyyksiä, ja joka tietää, että sitä hellitään, pyysi hän armoa silmillään, joissa oli enemmän viehätystä ja vakuutusta kuin kaikissa inhimillisissä sanoissa.
Hän oli täksi illaksi valinnut puvun, joka teki hänet oudon kauniiksi. Hänen pukunsa itämainen rikkaus oli nyt vastakohtana asunnollemme, joka oli tullut synkäksi ja kurjaksi. Hänellä oli pitkäliepeinen takki, jonka mallin turkkilaiset naiset nyt ovat kadottaneet, violetti silkkinen takki, johon oli siroiteltu kultaisia ruusuja. Keltasilkkiset housut laskeutuivat hänen nilkkoihinsa saakka, hänen pienille jaloilleen, joissa oli kullatut tohvelit. Hänen Brussan harsosta tehdystä, hopeakuteisesta paidastaan näkyivät hänen pyöreät käsivartensa, joitten iho oli kiilloton ja ruskea, ruusuvedellä voideltu. Hänen ruskeat hiuksensa oli jaettu kahdeksaan palmikkoon, jotka olivat niin paksut, että kaksi niistä olisi tehnyt parisilaisen muotinuken onnelliseksi; ne putosivat divaanille hänen viereensä päistä keltaisilla, kultakuituisilla nauhoilla sidottuina, armenialaisnaisten tapaan. Joukko muita hentoja, lyhyitä ja taipumattomia hiuksia kuulsi kultaisena sädekehänä hänen lämminväristen kalpeitten poskiensa ympärillä. Ruskeammat vivahdukset ympäröivät hänen silmäluomiaan, ja hänen tavallisesti hyvin lähellä toisiaan olevat kulmakarvansa yhtyivät tänään ilmaisten syvää tuskaa.
Hän piti päätään kumarassa, ja hänen ripsiensä alla saattoi vain arvata suurten, maahan katsovien merensinisten silmien piilevän. Hänen hampaansa olivat yhteen puristautuneet, ja hänen punaiset huulensa aukenivat vain joskus hänelle ominaisesta hermoväristyksestä. Tuo liike, joka olisi rumentanut toisen naisen, teki hänet vain kauniimmaksi. Se ilmaisi hänen miettivän tai surevan, ja paljasti kaksi riviä pienien valkeitten helmien kaltaisia hampaita. Olisit myynyt sielusi saadaksesi suudella noita valkeita helmiä ja punaisten huulten värinää ja ikeniä, jotka olivat kuin kypsän kirsikan sisällys.
Ihailin armastani, tutkin nyt viimeisellä hetkellä hänen rakkaita piirteitään painaakseni ne sieluuni. Soiton repivä melu, piippujen ryydin tuoksu huumasivat vähitellen, tuoden tuon kevyen itämaisen huumauksen, joka on menneisyyden häviö ja elämän synkkien hetkien unhotus.