Hänkin arvelee, etten palaa.
Ahmet, ystävä parka, hänestäkin pidin paljon; hänen ystävyytensä oli hyvää ja suloista.
Itämaat ovat jääneet, unelma on lopussa. Isänmaa on edessämme. Rauhallisessa, pienessä Brightburyssä odottaa onni minua. Minäkin rakastan kaikkia siellä kotona, mutta surullinen on minua vartoava kotiliesi.
Näen tuon armaan pesän, missä olen lapsuuteni viettänyt, vanhat seinät ja köynnökset, Yorkshiren harmaan taivaan, vanhat katot, sammaleen ja lehmukset, nuo entisyyden onnen ensimmäisten unelmien todistajat, onnen, jota mikään maailmassa ei palauta minulle.
Olen jo monesti palannut kotilieden ääreen sydän kiusattuna ja revittynä; olen tuonut sinne monta intohimoa, monta toivetta, mutta aina särkyneitä. Se on täynnä pistäviä muistoja, sen siunattu rauha ei enää vaikuta terveellisesti minuun. Nyt tukahtuisin siellä kuin kasvi auringotta…
Aasian tytär — 14
28.
Lotin sisar kirjoittaa.
Brightburyssä huhtikuussa 1877.
Rakas veli! Minäkin haluan toivottaa sinut tervetulleeksi kotimaahan. Suokoon Hän, johon luotan, että voit siellä hyvin, ja että hellyytemme lieventäisi tuskiasi! Minusta tuntuu, ettemme siinä suhteessa jätä mitään tekemättä, iloitsemme syvästi tulostasi.