"Ukko Abeddin on epäillyt ja arvannut kaiken, sillä olimme olleet varomattomia viime päivinä. Hän ei ole moittinut Aziyadéa eikä ole ajanut häntä pois, koska hän rakastaa Aziyadéa paljon. Hän vain ei enää tule Aziyadén huoneeseen, ei välitä hänestä eikä puhu hänelle. Toisetkin haaremin naiset ovat hylänneet hänet, paitsi Fenzile-hanum, joka on mennyt kysymään neuvoa hodja'lta (noidalta).
"Aziyadé on ollut sairaana lähdöstäsi saakka. Kuitenkin suuri ekime, joka on käynyt häntä katsomassa, sanoi, ettei häntä vaivannut mikään.
"Sama vanhus, joka kerran tyrehdytti veren hänen kädestään, hoitaa häntä. Hän on Aziyadén uskottu, mutta luulen akan pettäneen hänet rahasta.
"Aziyadé käskee sanoa, että hän ei voi elää sinutta, ettei hän saa nähdä sinun Konstantinopoliin paluusi hetkeä, ettei hän usko milloinkaan saavansa tuntea sinun katsettasi kasvoillaan, ja että hänestä tuntuu kuin ei aurinkoa enää olisikaan.
"Älä unohda minulle lausumiasi sanoja, Loti; älä milloinkaan unohda lupauksiasi! Luuletko ajatuksissasi, että voin olla onnellinen Konstantinopolissa? En, sillä silloin kun lähdit, murtui sydämeni surusta.
"Minua ei ole vielä kutsuttu sotaan hyvin iäkkään isäni vuoksi. Luulen kuitenkin, että minut pian kutsutaan.
"Tervehdin sinua.
"Veljesi "Ahmet."
"J. K. — Phanarissa syttyi tulipalo viime viikolla, koko Phanar paloi."
30.