Odottelen levollisesti alukseni palaamista. Se on kuulemma nyt jossakin
Marmara-merellä.
2.
Samuel on seurannut minua kuin uskollinen ystävä ainakin. Se on liikuttanut mieltäni. Hän oli onnistunut piiloutumaan erääseen Messagerie-yhtiön laivaan, ja saapui luokseni tänä aamuna.
Syleilin häntä sydämellisesti ja onnellisena nähdessäni hänen avoimet ja rehelliset kasvonsa, ainoat, joista pidän tässä suuressa kaupungissa, missä en tunne sieluakaan.
— Kas, effendim, sanoi hän, — olen jättänyt kaikki, ystäväni, kotiseutuni, veneeni — ja seurannut sinua.
Olin jo saanut kokea, että köyhien joukossa tapaa useammin kuin muualla rajatonta, altista ystävyyttä. Pidän heistä enemmän kuin sivistyneistä ihmisistä. Heissä ei varmastikaan ole jälkimäisten itsekkyyttä eikä pikkumaisuutta.
3.
Kaikki Samuelin verbit loppuvat päätteeseen: ate. Kaikki, mikä jyrisee, ilmaistaan sanomalla: 'fate boum!' (panee pum).
Jos Samuel nousee hevosen selkään sanoo hän: 'Samuel fate boum!'
(Samuel putoaa!)
Hänen mietteensä ovat äkillisiä ja toisistaan johtamattomia kuin pienten lasten ajatukset. Hän on uskonnollinen, vilpittömästi ja lapsellisesti uskonnollinen. Hänen uskonsa ilmaukset ovat erikoisia ja huomautuksensa hullunpäiväisiä. Silloin kun hän koettaa olla 'vakavaa miestä', on hän kaikkein hullunkurisin.