Prince-of-Wales'in päällystö heiluttaa nenäliinoja hyvin onnistuneesti, ja laiva loittonee, auringossa kylpien. Voin vielä kauan aikaa erottaa tuon valkoisen tornin, jonka juurella Aziyadé öisin astui veneeseen ja tuon kivisen kedon, missä siellä täällä kasvaa vanhoja niinipuita, ja jolla niin usein öisin vehkeilimme.
Pian on Saloniki vain harmaa täplä, joka levitteleikse keltaisilla karuilla vuorilla, täplä, josta törröttää valkeita huippuja — minareetteja, ja mustia pilkkuja — kypressejä.
Ja sitten katoaa tuo harmaa täplä, luultavasti ikuisiksi ajoiksi. Kara-Burnun korkean niemen taakse. Neljä korkeata tarukukkulaa kohoaa jo kaukaiselta Makedonian rannikolta: Olympos, Athos, Pelian ja Ossa!
II.
YKSIN.
1.
Konstantinopolissa, elok. 3 p:nä 1876.
Kulkumme kesti kolme päivää, kolmen pysäyspaikan: Athoksen,
Dedeagatsh'in ja Dardanellien kautta.
Meitä oli laivassa kirjava joukko: Kaunis kreikatar, kaksi kaunista juutalaisnaista, muudan saksalainen, eräs ameriikkalainen lähetyssaarnaaja vaimoineen ja dervishi. Hiukan sekalainen seurakunta siis. Sovimme kuitenkin hyvästi yhteen, ja soittelimme ahkerasti. Yleisimmin puhuttiin latinaa tai Homeron aikuista kreikkaa. Keskustelimmepa joskus, lähetyssaarnaaja ja minä, polynesian kielelläkin.
Jo kolme päivää olen asunut hänen britannialaisen majesteettinsa kustannuksella Pera'n vanhassa kaupunginosassa olevassa hotellissa. Naapurinani on muudan jäykkä ja miellyttävä lady [rouva], jonka kanssa soittelen aina iltaisin Beethovenia pianolla.