— Ota minut palvelijaksesi, sanoi hän eräänä päivänä, — tuon pienen Yussufin sijaan, joka on likainen ja varastaa. Maksat minulle saman kuin hänellekin, jos haluat jotakin maksaa. Olen kyllä vain palvelija pilan vuoksi, mutta saisin asua talossasi, ja se on hauskaa.
Yussuf sai lähteä seuraavana päivänä ja Ahmet otti haltuunsa hänen paikkansa.
9.
Kuukautta myöhemmin tarjosin Ahmetille, joka on kuin itse kärsivällisyys, kahden medjidien palkan. Hän suuttui hurjasti ja rikkoi kaksi ruutua, jotka hän seuraavana päivänä korjautti omalla kustannuksellaan. Palkkakysymys järjestyi tällä lailla.
10.
Muistan, kun hän eräänä iltana seisoi huoneessani jalkaa polkien:
— Sen tshok skeytan, Loti!… Anladum seni! Olet aika paholainen, Loti! Olet aika viekas! En ymmärrä, mikä olet!
Hänen käsivartensa vaappui kiukkuisesti laajan, valkean hihan liehuessa. Hänen pieni päänsä tanssitti hurjasti fetsin silkkitupsua.
Hän oli sopinut tästä Aziyadén kanssa, saadakseen minut jäämään, ja tarjosi minulle puolet omaisuudestaan, toisen hevosensa, mutta minä kieltäydyin nauraen. Sen vuoksi olin Tsolc skeytan ja käsittämätön.
Tästä illasta alkaen pidin hänestä sydämeni pohjasta.