Vanha Phanar ei saattanut tämänkään melun keskellä olla olematta synkän näköinen.
Näimme kuitenkin kaikkien pienien bysanttilaisten iänsyömien ovien aukenevan, ja niitten raskaissa kehyksissä näkyi parisitarten tavoin puettuja nuoria tyttöjä, jotka heittelivät laulajille kuparipiastereita.
Kahta hullumpaa oli Galatassa. Ei milloinkaan, ei missään maankolkassa saa kuulla räikeämpää melua, eikä nähdä surkeampaa näkyä.
Siellä vallitsi mitä kirjavin kuhina, jossa kreikkalainen aines oli suurena enemmistönä. Saastaista kreikkalaista joukkuetta virtasi kaikkialta tiheinä parvina, niitä tuli kaikilta porttolakujilta, kaikista kapakoista, kaikista krouveista. Oli mahdotonta kuvailla, kuinka paljon siinä oli juopuneita miehiä ja naisia, humalaisten kiljuntaa ja tympäiseviä huutoja.
Olipa joukossa eräitä kunnon muhamettilaisiakin, jotka olivat tulleet rauhassa nauramaan uskottomien kustannuksella, näkemään, kuinka nuo Levantin kristityt, joiden kohtaloa koko Eurooppa on saatu säälimään korkealentoisilla puheilla, juhlivat profeettansa syntymää.
Kaikki nuo miehet, joita suuresti peloitti lähteä taistelemaan turkkilaisten tavoin sen jälkeen kuin perustuslaki oli heille antanut kansalaisten ansaitsemattomat oikeudet, lauloivat ja joivat nyt oikein sydämensä pohjasta.
32.
Muistan tuon yön, jolloin baikush (pöllö) seurasi venettämme
Kultaisella Sarvella.
Oli kylmä tammikuun yö; jäätävä sumu hämmensi Stambulin suuret varjot ja lankesi hienona sateena päällemme. Sousimme vuorotellen, Ahmet ja minä, venettä Eyoubia kohti.
Laskimme Phanarin laituriin varovasti yön pimeydessä keskelle seipäitä, pirstaleita ja saveen juurtuneita veneitä.