Vietin nuo yöt odotellen, odotellen tuota joskus hyvinkin lyhyttä hetkeä, jolloin saatoin koskettaa hänen käsivarttaan noitten kamaloitten ristikoitten läpi, ja suudella pimeässä hänen valkeita, itämaisilla sormuksilla koristettuja käsiään.
Ja sitten saatoin, jonakin aamuhetkenä, ennen päivännousua, tuhansin vaaroin päästä korvettiini vartioivan upseerin suostumuksella.
13.
Iltani kuluivat Samuelin seurassa. Olen nähnyt hänen kanssaan kulkiessani outoja seikkoja venemiesten kapakoissa. Olen tehnyt tapatutkimuksia, jollaisiin harvoilla on tilaisuutta Turkin juutalaisten Ihmeitten pihoilla ja salakrouveissa. Näissä luolissa käytin turkkilaisen matruusin pukua, koska se oli vähimmän silmäänpistävä liikkuessa yöllä Salonikin satamassa. Samuel oli omituisena vastakohtana tälle ympäristölle. Hänen kauniit, lempeät kasvonsa säteilivät tuota tummaa taustaa vasten. Vähitellen kiinnyin häneen, ja hänen kieltonsa auttaa minua Aziyadén ryöstämisessä sai minut pitämään häntä yhä suuremmassa arvossa. Mutta olen nähnyt kummia seikkoja yöllä tuon kulkurin seurassa, luolissa, missä juovutaan hatshissista ja rakitista.
14.
Eräänä lämpöisenä kesäkuun yönä odotimme me molemmat pitkällämme maassa kello kahta, sopimaamme aikaa. Muistan tuon kauniin tähtikirkkaan yön, jossa ei kuulunut muuta kuin rauhallisen meren heikkoa loiskinaa. Kypressit näkyivät vuorilta mustina suppiloina ja plataanit hämärinä täplinä. Joku vuosisatainen kivipatsas osoitti siellä täällä jonkun muinoisen dervishin unhotettua hautaa. Kuiva heinä, ruoho ja sammal tuoksuivat hyvältä. Tuntui onnelliselta olla keskellä maaseutua sellaisena yönä; oli hyvä elää.
Mutta Samuelista tuntui tämä öinen seikkailu ikävältä. Hän oli mahdottomalla tuulella, eikä hän enää vastannut kysymyksiinikään.
"Hyvä Samuel, nukuthan sinä kumminkin joka yö kovalla maalla tai laudoilla, Ruoho täällä on parempaa ja tuoksuu hyvältä kuin hajuheinä. Nuku, niin olet paremmalla tuulella myöhemmin. Oletko suutuksissasi minulle? Mitä olen sinulle tehnyt?"
Hänen kätensä vapisi kädessäni hänen puristaessaan sitä kovemmin kuin oli tarpeellista.
— Che voleté? sanoi hän synkällä hätäytyneellä äänellä. — Che voleté mi? (Mitä minusta tahdotte?)