Ja puutarhan peräsopukka, missä synkän harmaiden ja lehdettömien plataanien kookkaat oksat kiemurtelivat toisiinsa takertuneina, näytti tiheikkömetsältä, missä nämä naiset epäilemättä saattoivat kävellä, kenenkään heitä näkemättä.

André siunasi sitä rohkeata yritteliäisyyttä, joka oli tarjonnut hänelle mahdollisuuden tutustua tähän asuntoon, mihin pääsy oli häneltä niin ankarasti kielletty… Pikku ystävätärparat, joiden kanssa hän seurusteli muutaman kuukauden, jotka hän oli kohdannut harhailevan elämänsä ehtoopuolella ja joista hänen pian oli eroaminen ainaiseksi! Ainakin tämän hänen käyntinsä kautta heidän vankeutensa kehys oli esiintyvä selvänä hänen muistissaan, joka kerta kun hän ajatteli heitä…

Nyt oli tullut vakava eronhetki. Keskellä heitä André oli melkein unhottanut kuinka uskomattoman outo tämä tilanne oli. Nyt kun oli edessä poistuminen, hänestä tuntui, kuin olisi hän puikahtanut rotansatimeen, jonka aukko hänen jälkeensä oli puristautunut kokoon, uhaten terävillä piikeillään.

Ystävättäret tekivät useita tiedusteluretkiä; kaikki oli rauhallista, ainoa haitallinen henkilö oli eräs neekeri nimeltä Jusuf, joka itsepäisesti vartioi eteistä. Täytyi heti keksiä hänen toimitettavakseen joku kauan kestävä, tärkeä asia.

— Olen sen jo keksinyt, sanoi äkkiä Mélek. Piiloittukaa lymypaikkaanne, André. Kutsumme hänet tänne, se on oleva kepposemme huippu!

Ja kun neekeri oli astunut sisään:

— Jusuf hyvä, sinun tulee toimittaa meille hyvin kiireinen asia. Lähde heti Peraan ja osta meille uusi kirja, jonka nimen kirjoitan sinulle paperiliuskalle. Jos on tarpeellista, on sinun käytävä kysymässä sitä kaikista Suurkadun varrella olevista kirjakaupoista, mutta muista, että et palaa tyhjin toimin!

Ja järkähtämättömän totisena hän kirjoitti: Havahtuneita, André
Lhéryn viime romaani.

Vielä kierros käytävissä ja uudet määräykset eri palvelijoille toimittamaan jotain toisaalla; sitten Mélek palasi tarttuen Andrén käteen ja veti hänet mukaansa, juosten hurjaa vauhtia alas portaita ja tuupaten hänet hieman hermostuneesti ulos ovesta.

André hiipi tiehensä, pysytellen niin lähellä vanhoja muureja kuin suinkin ja ajatellen, eikö tuo ehkä liian meluavasti suljettu ovi jälleen aukenisi, päästäen irti lauman neekereitä, jotka revolverit ja kapulat kädessä hyökkäisivät häntä takaa ajamaan.