Tunnettehan nuo saaremme ja niiden uhkean keväisen ilmanalan? Siellä hengittää ilman mukana rakkautta elämään ja rakkautta rakkauteen. Tässä puhtaassa ilmassa ja tuoksuvien piinioiden varjossa tunsin jälleen virkoavani. Ikävät muistot, avioelämäni epäsoinnut vaihtuivat helläksi kaihomielisyydeksi. Pidin nyt mielettömänä, että olin kohdellut miestäni niin oikullisesti ja vaativaisesti. Tuo ilmanala ja tuo huhtikuu olivat muuttaneet minut. Kuutamoiltoina kävelin yksin huvilamme kauniissa puutarhassa, eikä minulla ollut muuta toivoa, muuta unelmaa, kuin että Hamdini olisi ollut luonani, käsivarsi vyötäisilläni, ja että olisin yksinomaan hänen rakastajattarensa. Kaipasin katkerasti niitä suudelmia, joihin en ollut tahtonut vastata, niitä hyväilyjä, jotka olivat olleet minusta vastenmieliset.
Ennen määräaikaa ja kellekään ilmoittamatta palasin Stambuliin ainoastaan orjieni seurassa.
Höyryvene, jonka koneisto joutui epäkuntoon, viipyi tavallista kauemmin matkalla, ja vasta illalla saavuin perille — ja te tiedätte, ettei meidän mahomettilaisnaisten ole lupa olla ulkona auringonlaskun jälkeen. Kello kävi kymmenettä kun minä kenenkään huomaamatta astuin sisään palatsimme. Siihen aikaan kaiketi Hamdi, kuten tavallisesti oli selamlikessa isänsä ja ystäviensä seurassa; anoppini oli epäilemättä sulkeutunut huoneeseensa lukemaan koraaniansa, ja serkkuni luultavasti paraikaa antoi jonkun taitavan orjattaren ennustaa tulevaa kohtaloa kahviporosta.
Menin siis suoraa päätä ylös huoneisiini, ja astuessani sisään, näin kaikkein ensiksi Durdanén mieheni sylissä…
Sanotte kaiketi, André, että minun seikkailuni on kovin jokapäiväinen ja hyvin tavallinen Länsimailla; enkä olekaan kertonut sitä teille muun kuin jatkon vuoksi.
Mutta olen väsynyt, ystävä hyvä, jota en enää saa nähdä, ja tuo jatko tulee huomenna.
Djénane.
XIX.
Koko heinäkuu kului kuitenkin niin ettei André Lhéry saanut luvattua jatkoa eikä liioin mitään muuta tietoa kolmesta pienestä varjosta.
Samoin kuin kaikki ne, jotka tähän vuodenaikaan asuvat Bosporin rannalla, hänkin oleskeli paljon vesillä, kulkien joka päivä edestakaisin Europan ja Aasian väliä. Ollen ainakin ylitä itämaalainen kuin turkkilaisen, hänellä oli kaik-veneensä; ja soutajilla oli tuo tavallinen puku: Brussasta tuodusta musliinikankaasta tehdyt leveähihaiset paidat ja kullalla kirjaillut samettitakit. Vene oli valkoinen, pitkä ja kaita, suippokokkainen kuin nuoli, samettiliverit olivat väriltään punaiset.