— Tällä kertaa, Yannin vanha isä sanoi, ei "Leopoldine" varmaankaan kauvan viivy; kun kerran yksi on lähtenyt eivät toisetkaan enää malta viipyä.
V.
Islantilaiset palasivat. Seuraavana päivänä tuli kaksi, sen jälkeisenä neljä, ja sitten kaksitoista seuraavan viikon kuluessa. Ja ilo palasi heidän kanssaan, ja vaimoilla ja äideillä oli juhla; ja ravintoloissa juhlittiin myös, joissa kauniit paimpolilaiset tytöt tarjosivat kalastajille juotavaa.
"Leopoldine" oli myöhästyneitten joukossa; puuttui vielä kymmenen. He eivät enää voineet viipyä kauvan, ja ajatellessaan, että korkeintaan kahdeksan päivän kuluttua — hän määräsi itsekseen niin pitkän ajan, ettei pettyisi — Yann olisi kotona, Gaud oli suloisessa odotuksen hurmauksessa, ja piti kotiaan järjestyksessä, siistinä ja puhtaana, ottaakseen häntä vastaan.
Kaikki oli reilassa, eikä hänellä ollut enää mitään tekemistä, eikä hän malttanut mihinkään muuhun ryhtyä.
Kolme myöhästyneistä tuli vielä ja sitten viisi.
Kaksi vielä puuttui.
— Tänä vuonna, hänelle nauraen sanottiin, "Leopoldine" tai
"Maria-Jeanne" saavat koota muitten jätteet.
Ja Gaud nauroi myöskin entistään hilpeämpänä ja kauniimpana, iloisesti odottaen.