IV.
Kuljetuslaiva jatkoi matkaansa Indian valtameren yli. Alas, liikkuvaan sairashuoneesen oli vielä paljon kurjuutta suljettu. Kannella oli vaan huolettomuutta, terveyttä ja nuoruutta. Ympärillä, merellä oli täysi juhla, oli puhdasta ilmaa ja päivänpaistetta.
Passaadituulten tuomalla kauniilla säällä merimiehet viruskelivat purjeitten siimeksessä, juoksutellen huvikseen papukaijojaan. (Singaporessa, josta he juuri tulivat, myödään merimiehille kaikenlaisia kesytettyjä eläimiä).
He olivat kaikki valinneet itselleen papukaijan poikasia, joitten lintunaamat olivat niin lapsellisen näköisiä; niillä ei vielä ollut pyrstöä, mutta ne olivat jo vihreitä, ihmeellisen vihreän värisiä. Niitten isät ja emät olivat olleet vihreitä, siksi nämäkin pienet raukat olivat tietämättään perineet sen värin, laivan puhtaalla kannella ollessaan ne näyttivät vihannilta lehdiltä, jotka olivat pudonneet etelämaisista puista.
Joskus pantiin ne kaikki yhteen, silloin ne katsoa töllistelivät toisiaan, kääntelivät niskojaan jos miten, ikäänkun tarkastellakseen toisiaan joka taholta. Ne astuivat, niinkun olisivat ontuneet, hyppelivät hullunkurisesti, läksivät menemään, niinkun olisi ollut hyvinkin kiire, ja muutamat aina lankesivat.
Toisena huvina oli heillä opettaa marakattia konstia tekemään. Toiset hoitivat elukoitaan hyvin hellästi ja hyväilivät niitä, ja ne hykertyivät vasten isäntiensä rintaa, ja katselivat heitä naissilmillään, jotka puoleksi olivat hullunkurisia, puoleksi liikuttavia.
Kun kello löi kolme, varusmestarit toivat kannelle kaksi palttinasäkkiä, jotka olivat lukitut suurilla sineteillä punaista lakkaa, ja merkityt Sylvestren nimellä. Aiottiin myödä huutokaupalla — niinkun asetuksissa määrätään kuolleitten omaisuudesta — kaikki hänen vaatteensa ja muu irtaimistonsa. Merimiehet kokoontuivat heti halukkaasti heidän ympärilleen, sairashuonelaivoilla toimitetaan tämmöisiä huutokauppoja usein, joten niistä ei sen enempää huolittu. Ja toiseksi oli Sylvestreä vähän tunnettu tällä laivalla.
Hänen mekkojaan, paitojaan ja siniraitaisia housujaan tutkittiin ja käänneltiin ja sitten ne myötiin eri hintoihin, sillä ostajat kohottivat hintoja huvikseen.
Sitten tuli pikku arkun vuoro, joka oli ollut hänelle niin kallis, siitä tarjottiin viisikymmentä sousta. Kirjeet ja kunniaraha oli pantu syrjään, kotiin lähetettäviksi, mutta vielä oli hänen lauluvihkonsa, Confuciuksen kirja, neulaa, rihmaa, nappia ja muuta pientä kalua, jotka huoleva Yvonne muori oli pannut mukaan, vaatteitten korjaamista ja paikkaamista varten.
Viimein otti varusmestari, joka tarjosi tavaroita kaupaksi, kaksi pientä budhan kuvaa, jotka Sylvestre oli ottanut jostain pagodista Gaudille annettaviksi, ja ne olivat niin hullunkurisen näköisiä, että kaikki purskahtivat nauruun, kun näkivät viimeisen tarjottavan. Mutta eivät he ilkeydestä nauraneet, vaan ajattelemattomuudesta.