Eräänä harmaana maaliskuun aamuna, samean päivän himmeän nousun aikana, palasin minä Brightbury'in kolkuttamaan rakkaan kodin ovelle — — —
Minua ei vielä odotettu.
Minä lankesin vanhan äitini syliin, ja hän vapisi liikutuksesta ja yllätyksestä. — Onni ja hämmästys oli suuri minun paluuni johdosta.
Tapaamisen ensimäisten hetkien kuluttua sekaantuu iloon surumielinen vaikutelma; sydämen ahdistus sekaantuu paluun viehätykseen: lähdöstä on kulunut vuosia; katselemme kotiin jääneitä: aika on jättänyt merkkinsä heihin — huomaa heidän vanhentuneen. — — — Ja onnellista on, jos joku paikka ei ole tyhjä kotilieden ääressä! — — —
Talvinen aamu meidän pohjoisessa ilmanalassamme on surullinen, etenkin kun pää vielä on täynnä troopillisten maiden aurinkoisia kuvia. Kalpea päivä, harmaa säteetön taivas on surullinen — ja kylmyys, jonka olit unohtanut — vanhat, lehdettömät puut — kosteat, sammaltuneet lehmukset — ja köynnökset harmailla kivillä.
Mutta kotilieden ääressä on sentään hyvä olla! Mikä ilo nähdä heidät kaikki jälleen, siihen luettuna vanha palvelijakin, joka on vaalinut lapsuuttasi; tavata taas suloiset, unohtuneet tottumukset, entiset, hauskat talvi-illat — ja miten onkaan, tuntuu Oceania takkavalkean ääressä oudolta unelmalta! — — —
Sinä aamuna kun minä palasin Brightbury'in kolkuttamaan kotini ovelle, tukkesin minä koko kadun matkatavaroilla, kääröillä ja suunnattomilla laatikoilla.
Kaiken tuon purkaminen on paluun iloja. Villien aseet, maorien jumalat, polyneesialaisten päälliköiden hiuskoristeet, korallit ja raakut, jotka ovat perin merkillisen näköisiä päästessään taas päivänvaloon vanhassa kodissani, Britannian taivaan alla. Etenkin tunsin minä voimakasta liikutusta purkaessani säilöstä kuivat kasvit, kuihtuneet seppeleet, jotka olivat säilyttäneet eksoottisen tuoksunsa ja täyttivät minun huoneeni Oceanian ilmastolla.
III.
Muutamia päiviä paluuni jälkeen sain minä amerikkalaisilla merkeillä leimatun kirjeen, joka oli tullut Overlandin kautta — Osoite oli kirjoitettu Papeetessa ystäväni Georges T:n käsialalla, hänen, jota tahitilaiset nimittivät Tatehauksi.