… Tuo on kiinalaista kangasta! oli Tétuara sanonut.
Sanoissa piili jotain myrkyllistä, jotain terävää, kolmikärkistä ja ne palasivat usein mieleeni…
Minulle oli vihreä hame tosiaankin aivan vieras… Eivätkä Rarahun vanhat kasvattivanhemmatkaan, jotka elivät puolialastomina pandanusmajoissaan, olleet voineet tehdä itseään syyllisiksi moiseen tuhlaukseen…
Ja minä syvennyin yhä mietteisiini…
Kiinalaiset kauppiaat Papeetessa ovat tahitinaisten inhon ja kauhun esineinä. Ei mikään ole häpeällisempää nuorelle tytölle kuin se, että tulee toteennäytetyksi hänen kuunnelleen heidän korupuheitaan…
Mutta kiinalaiset ovat viekkaita ja rikkaita; — ja on tunnettua, että monet heistä lahjoilla ja hopeakolikoilla hankkivat itselleen salaisia suosionosoituksia, jotka korvaavat heille yleisen halveksimisen vahingon…
Minä varoin sentähden kertomasta tätä kamalaa epäluuloa Johnille, joka olisi ampaissut itsestään koko joukon moitteita pikku ystävätärtäni vastaan… Minulla oli kylliksi makua, etten itsekään moitiskellut häntä tai herättänyt pahennusta, — tyydyin vain tekemään huomioita ja odottamaan. — — —
XXVI.
Yhä pilvistä.
Minä tulin kerran erikoiselle kylpypaikallemme guavepensaiden alla Apiré-joessa tavattomaan aikaan, kello kolme iltapäivällä.