Tulin aivan meluamatta… Työnsin oksat syrjään ja katselin.

Hämmästys naulasi minut paikalleni.

Tuolla paikalla, jota me pidimme yksityisomaisuutenamme, oli jotain kamalaa: aivan alaston vanha kiinalainen kylvetti inhottavaa, keltaista ruumistaan meidän kirkkaassa vedessämme.

Hän näytti olevan aivan kuin kotonaan eikä huolinut haikailla. Hän oli nostanut ylös pitkän, harmaan palmikkonsa ja kietonut sen kaljun kallonsa laelle kuin naisten tukkalaitteen… Mielihyvällä huuhteli hän meidän purossamme luisevia jäseniään, jotka näyttivät saframilla voidelluilta, — ja aurinko valaisi häntä kuitenkin puiden vehreyden hienosti hillitsemällä valollaan — ja raikas, kirkas vesi kuohui kuitenkin hänen ympärillään — yhtä luonnollisesti ja iloisesti kuin meidänkin.

XXVII.

Minä olin väijyksissä oksien takana ja tein huomioita… Uteliaisuus piti minua tarkkaavaisena ja liikkumattomana… Olin pakottanut itseni katselemaan tätä kylpykohtausta ja varroin levottomana, mitä tulisi tapahtumaan.

Minun ei tarvinnut odottaa kauan; oksien hieno ritinä ja kahden pienen, vienon äänen sointu ilmaisivat kohta, että molemmat pikkutytöt lähenivät…

Kiinalainen, joka myöskin oli kuullut sen, loikahti paikalla ylös aivan kuin vieterin ponnahuttamana. — Ja kainoudesta tai siksi, että häntä hävetti auringon valossa näytellä niin suurta rumuutta — kiiruhti hän vaatteitansa hakemaan. — Monet musliinihameet, jotka toinen toisensa päälle asetettuina muodostivat hänen pukunsa, riippuivat siellä täällä puiden oksilla.

Hän ehti lennättää ylleen pari kolme niistä, ennen kuin molemmat pikkutytöt saapuivat.

Rarahun kissa, joka kulki ensimäisenä, käyristi, nähdessään keltaisen miehen, selkäänsä hyvin merkitsevällä tavalla, ja kääntyi hyvin äkeissään ympäri… Tiahui tuli sitte näkyviin. — Hän pysähtyi hetkeksi, kohotti käden leualleen ja naurahti käsi suullaan niin kuin henkilö, joka näkee hyvin hassunkurisen näyn…