Ne, jotka heitä odottavat, ovat Sept-Saints-kadulla jo vilkuilemassa oviensa edustalla: ne ovat naisia, joiden otsatukka riippuu silmille, joiden ääni on viinistä käheä ja liikkeet vastenmielisiä.
Heille uhrataan kohta nuoruuden mehu, pidätetty kiihko ja rahat. Matruusit maksavat hyvin paluupäivinä, ja sitä, minkä heiltä saa, kartuttaa etenkin se, mitä heiltä otetaan jälkeenpäin, kun he toivottavasti ovat tarpeeksi juovuksissa.
Nuorukaiset katselivat eteensä epävarmoina, kuin säikähtyneinä, jo maan kosketuksenkin juovuttamina.
Minne mentäisiin? Missä ilot alotettaisiin? Tuo tuuli, tuo kylmä talvinen sade ja tuo yön synkkä saapuminen — kaikki tuo lisää niiden paluu-iloa, joilla on asunto ja kotiliesi. He tunsivat kylläkin halua päästä suojaan, mennä lämmittelemään jonnekin; mutta he olivat asunnotta, nuo palaavat maanpakolaisparat — — —
Ensin kulkivat he ympäriinsä pitäen toinen toistaan käsivarresta, nauraen kaikelle, poiketen oikealle ja vasemmalle — kuin juuri vapauteen päästetyt eläimet.
Lapuiksi menivät he Saapuvien laivojen ravintolaan, rouva Creachcadec'in luo.
Saapuvien laivojen ravintola on kapakka Siamin kadulla.
Siellä tuoksuu kuuma ilma alkohoolilta. Siellä oli kivihiililieska kopassa ja Yves asettui sen eteen. Hän istui tuolilla ensi kertaa kolmeen vuoteen. — Ja tulta! — Kuinka hän nauttikaan tuosta tottumattomasta hyväntunteesta päästessään kuivautumaan punaisen hiiloksen eteen! Laivansa ei koskaan — ei edes Kap Hornin ja Islannin kovissa pakkasissa, ei ylimpäin leveysasteiden läpitunkevassa, jatkuvassa kosteudessa, siellä ei koskaan lämmitetty, ei koskaan kuivattu vaatteita. Päiviä, öitä saat olla märkänä ja pyrit liikkumaan aurinkoa odotellessasi.
Hän oli oikea matruusien äiti, tuo rouva Creachcadec; kaikki, jotka hänet tunsivat, saattoivat hyvällä syyllä sanoa niin. Ja sitten laski hän heidän aterioidensa ja juhliensa hinnan aivan tarkalleen.
Muuten tunsi hän heidät kaikki. Vaikka hänellä jo oli alkoholia suuressa, punaisessa päässään, koetteli hän toistella heidän nimiään, kun hän kuuli heidän lausuilevan niitä keskenään; hän muisti kyllä nähneensä heidät siihen aikaan kun he olivat venemiehiä Bretagnella — ja luulipa hän muistavansa heidät lapsinakin Inflexibiellä laivapoikina. Mutta kuinka suuria ja komeita heistä oli tullutkaan siitä asti! — Tarvittiin todellakin hänen silmänsä, että tuntisi heidät noin muuttuneina.