Tämä tapahtui kymmentä minuuttia myöhemmin. Täytyihän tavata toisensa tuon kirjeen jälkeen, että sovinto olisi täydellinen.
Kun Yves saapui oli hänen kasvoillaan toinen ilme ja hyvä hymy, jota en ollut moneen aikaan nähnyt. Minä otin hänen kätensä, hänen halvan märssymieskätensä omiini; sitä tuli puristaa lujasti että hän tuntisi sen, sillä se oli kovettunut työssä.
— Mutta miksi teitte minulle niin? Se ei ollut hyvin, nähkääs!
Ja siinä kaikki, mitä hän tiesi sanoa minulle moitteeksi.
Me emme olleet velvolliset pitämään yövuoroja Sèvrellä.
— Kuules Yves, me vietämme uudenvuoden illan yhdessä maissa, Brestissä ja sinä saat syödä päivällistä minun kanssani Pörssissä. Se ei ole koskaan juolahtanut mieleemme ja se tuottaa meille huvia. Mene pian pyyhkimään selkäsi (se oli aivan likaantunut ruumassa) ja menkäämme.
— Oi, mutta pidetään sitten kiirettä. Minä harjaisin itseni mieluummin teidän huoneessanne maissa. Kanuuna pamahtaa kohta, emmekä me ehdi lähtemään.
Me olimme paraiksi aivan sataman perällä, hyvin kaukana uloskäytävistä, ja nyt lähdimme melkein juoksujalkaa.
Siinä sitä oltiin! Tykki jyrähti keskitiellä ja me olimme kiinni.
Olimme pakoitetut palaamaan Sèvreen, jossa oli kylmä ja pimeä.