— Se on liian myöhäistä nyt. Minun täytyisi suorittaa rangaistukseni valtiolle, ja minä olen naimisissa Californiassa, minulla on kaksi lasta Sacramentossa.
— Tahdotteko tulla kanssani Yves'a tapaamaan?
— Tullako kanssanne? toisti hän hiljaa synkällä äänellä, aivan kuin suuresti ihmetellen ehdotustani. Tullako kanssanne? Mutta tehän tiedätte hyvin, että minä olen karkuri.
Sillä hetkellä oli hän niin Yves'n kaltainen, hän oli sanonut sen niin samanlaisella äänen painolla kuin Yves, että minun tuli paha olla.
Kaikesta huolimatta ymmärsin minä vapaan miehen, vapaudestaan aran miehen pelon. Minä kunnioitin hänen pelkoaan Ranskan maata kohtaan — sillä sotalaivan kansi on Ranskan aluetta Primauguet'lla oli oikeus ottaa hänet vangiksi, se oli laki.
— Haluttaako teitä ainakin tavata häntä?
— Haluttaako minua tavata häntä — — pikku Yves parkaa?
— Hyvä! Minä tuon hänet tänne. Kun hän tulee, pyydän teitä vain kehottamaan häntä olemaan järkevä. Ymmärrättehän tarkoitukseni. — — Goulven?
Silloin tarttui hän minun käteeni ja puristi sitä omissaan.