Heti kotiin palattuaan rupesi hän kirjoittamaan Yves'lle pitkää kirjettä selittääkseen päätöstään. Récouvrancen vuokra oli tosin maksettu vielä kolmelta kuukaudelta ja Toulvenin pikku talo ei olisi kohtakaan valmis; mutta hän korvaisi sen kaiken työllä ja säästäväisyydellä: hän rupeisi silittämään ihmisille, poimuttamaan paikkakuntalaisten suuria kauluksia; se oli vaikeaa työtä, jonka hän tiesi onnistuvan hyvin taidokkaalla kaislalaitteella.
Sitten kertoi hän kirjeessään mitä uutta pilkku Pierre osasi sanoa ja tehdä. Hän kätki siihen, hyvin lapsellisin sanoin, suuren hellyytensä poissaolevalle, hän liitti siihen hiustukun, joka oli leikattu eräästä pienestä, ruskeasta, hyvin vallattomasta päästä, ja sulki lopuksi kaiken ohueen, paperiseen kirjekuoreen ja kirjoitti osotteen:
Herra Yves Kermadec, Märssypäällikkö Primauguet'lla, Etelämerellä, Ranskan konsulin huostaan Panamassa, lähetettäväksi laivan jälkeen.
Pieni kirje parka! Kenties se saapuikin perille? Se ei ole mahdotonta, sellaista on nähty. Viiden, kymmenen kuukauden kuluttua, hyvin likaisena ja amerikkalaisten leimojen peittämällä saapuu se ehkä uskollisesti perille tuodakseen Yves'lle hänen vaimonsa syvän rakkauden ja poikansa ruskeat kiharat.
LXXXIX.
Toukokuulla 1882.
— — — Tänä iltana oli tuuli alkanut valitella eteläisten merien yksinäisyydessä. Tuossa liikkuvassa äärettömyydessä, missä Primauguet nyt oleili, ajoivat pitkät, tumman siniset harjanteet toisiaan. Tuuli oli kosteaa, tuntui kylmältä.
Alhaalla, välikannella piti tylsämielinen Le Hir kiirettä saadakseen ennen yön tuloa ommelluksi ruumiin harmaisiin kangaspalasiin, jotka olivat purjeiden jätteitä.
Yves ja Barrada valvoivat hänen vierellään seisten työn kulkua vastenmielisyyttä osoittavin ilmein. Heidän oli pakko seistä aivan lähellä häntä, hyvin pienessä ruumishuoneessa, joka myöskin oli tehty pingotetuista purjeista, ja jonka ovea vartioi tykkimies hyökkäysmiekka kädessään.
Se, jota ommeltiin harmaisiin kangaskappaleihin, oli Barazère. Hän oli kuollut tautiin, jonka oli saanut Alger'ssa — eräänä iloisena yönä. — — Usein luultiin hänen jo parantuneen, mutta poistumaton myrkky pysyi hänen ruumiissaan, tuli alituiseen esille ja mursi hänet lopulta. Viimeisinä päivinä peittivät hirveät haavat hänen ruumiinsa, eivätkä hänen ystävänsä enää tulleet hänen luokseen.