Toulvenin toisessa päässä oli myöskin väkeä. Ei tuntunut luonnolliselta tuo liike kylässä, keskellä yötä. Taas vilahtelevia päähineitä, jotka tunkeilivat paremmin nähdäkseen. Joukko pyhiinvaeltajia palasi Lourdesta ja he tulivat kylään virsiä veisaten.
— On tapahtunut kaksi ihmettä, herra. Saimme tiedon tänä aamuna sähköteitse.
Minä käännyin ja näin Pierre Kerbras'n, Annen sulhasen, joka ilmoitti tiedon minulle.
Pyhiinvaeltajat kulkivat ohi pitkät rukousnauhat kaulassaan. Perässä tuli kaksi kivuloista vanhaa naista, jotka eivät olleet parantuneet, ja joita nuoret miehet kantoivat käsivarsillaan.
Seuraavan päivän aamuna tulivat ukko Corentin, Anne ja Pikku Pierre pyhäpuvuissaan saattamaan minua Pierre Kerbras'n kärryillä Bannalec'in asemalle saakka.
Vaunuosastossa, johon minä nousin, istui jo kaksi vanhaa englantilaista naista.
Pikku Pierre pisti ikkunasta suudeltavaksi kultaiset persikkakasvonsa, ja purskahti nauruun nähdessään pienen sylikoiran, jota ladyt kantoivat vaakunoidussa matkaverkossaan. Hän oli kyllä suruissaan minun lähtöni takia, mutta tuo pieni koira säkissä oli hänestä niin hullunkurinen, ettei hän voinut olla sitä ajattelematta. Ja vanhat ladyt hymyilivät myöskin sanoen, että pikku Pierre oli a very beautiful baby[hyvin kaunis lapsi].
Ja sitten loppui oloni Bretagnessa pitkäksi aikaa, olin viettänyt siellä parikymmentä tuntia ja seuraavana aamuna oli se jo kaukana minusta.
XCVI.
Yves'n kirje.