Tällä matkalla näin minä ensimäisen ja viimeisen kerran pienen Yvonnen, Yves'n tyttären, joka oli syntynyt meidän lähtömme jälkeen, ja joka viipyi maan päällä vain muutaman, lyhyen kuukauden ajan. Hän oli aivan Yves'n näköinen; samat silmät, sama katse. Omituinen yhdennäköisyys tuon pienen olennon ja suuren miehen välillä.
Eräänä päivänä palasi tuo pikkuinen siihen salaperäiseen seutuun, mistä oli tullutkin, erään lastentaudin vuoksi, josta ei vanha kätilö, eikä Toulvenin suuri ajattelijatar olleet ymmärtäneet mitään. Hänet kannettiin pois, kirkon luo, nuo silmät, jotka olivat samanlaiset kuin Yves'n, sulkeutuneina ainiaaksi.
Täällä metsässä olimme viettäneet kaksi vielä valoisaa tuntia. Vasta illallisen jälkeen menimme me Marien kanssa katsomaan kuun valossa kuinka pitkällä heidän uusi talonsa oli. —
Kaurapellon keskellä, jonka me kesäkuussa edellisenä vuonna olimme mitanneet, kohosi nyt Yves'n talon neljä seinää. Siinä ei vielä ollut akkunaluukkuja, ei permantoa, ei kattoa, ja kuun valossa näytti se rauniolta.
Me istuimme kivelle sen keskellä, ensi kertaa kahden kesken.
Oli sanomattakin selvää, että me puhelimme Yvestä. Marie kyseli minulta huolestuneena hänestä, hänen tulevaisuudestaan, arvellen, että minä tunsin paremmin kuin hän tuon miehen, jota hän jonkunlaisella pelolla jumaloi, häntä ymmärtämättä. Ja minä rauhoitin häntä, sillä minä olin hyvässä toivossa: Merikarhua puolsi hänen hyvä, kelpo sydämensä ja kun me vetoaisimme siihen, tulisimme me varmasti onnistumaan.
Anne näyttäytyi yht'äkkiä, tullen hiljaa kuuntelemaan ja säikäytti meidät.
— Oh, Marie! sanoi hän. Muuta paikkaa hyvin pian. Jospa näkisit kuinka ruma sinun varjosi on takaa päin.
Me emme todella olleet kiinnittäneet huomiota siihen. Kun kuu valaisi ainoastaan hänen päänsä ja päähineen siivet liikkuivat tuulessa, syntyi siitä hänen taakseen aivan uudelle seinälle suuren ja hyvin ruman lepakon kuva. Se oli jo riittävä onnettomuuden enne.
Toulvenissa soivat säkkipillit. Mennessämme majataloon, jonne he kaikki tulivat saattamaan minua, tuli meidän kulkea odottamattoman, kuun valaiseman juhlan kautta. Vietettiin rikkaiden häitä ja tanssittiin taivasalla, torilla. Minä pysähdyin Annen ja Marien kanssa katselemaan pitkän gavottirivin pyörinää ja liikuntoa, säkkipillin kimeän äänen säestäessä. Kirkas kuu valkaisi naisten päähineet, kun he kulkivat meidän ohitsemme kuin tuulen ja vauhdin kannattamina. Miesten rinnoilla näki kirjailtujen koruvöiden ja hopeahelyjen nopeasti vilahtelevan.