Hänessä oli jotain vilpitöntä ja siivoa, jota mielellään katseli. Minä luulen, että juuri tuollaisen olisin tahtonut, jos minun itseni olisi pitänyt valita vaimo Yves veljelleni.
XXXIX.
Sattuma oli vienyt heidät yhteen eräänä päivänä kun Marie oli tullut käymään kumminsa luona Brestissä.
Kosija oli toiminut nopeasti ja hän, Yves'n komean olemuksen ja valoisan hymyn houkuttelemana, oli suostunut — hiukan huolestuneena kuitenkin — tuohon äkilliseen avioliittoon, missä hän aluksi jäi leskeksi seitsemäksi tai kahdeksaksi kuukaudeksi.
Hänellä oli hiukan varoja, niin kuin maalla sanotaan, ja hän aikoi, heti meidän lähtömme jälkeen, palata vanhempiensa luo Toulven'in kylään.
Yves tunnusti minulle, että odotettiin pienen lapsen tuloa.
— Saattepa nähdä, sanoi hän. Minä lyön vetoa, että se syntyy juuri meidän paluumme aikana.
Ja hän suuteli itkevää vaimoaan. Me lähdimme. Ja taas menimme me yhdessä kulkemaan kauas, tuonne lento- ja kultakalojen sinisiin valtakuntiin.
XL.
15 p. marrask. 1877.