—"Mutta woitteko selittää miten pienimmän madon elämä syttyy?"
—"Sitä ei woi kukaan ihminen."
—"Ja kuitenkin se on jokapäiwäisin asia."
—"Elämä, herra kenrali, on asia, josta emme saa tuntea muuta kuin ulkonaisen waikutuksen."
—"Muuta en tahtonut. Te näette miten joka=päiwä tuhat elämää syttyy ja sammuu, waan elämän lähde on teille yhtäläinen salaisuus kuin minulle. Sanotteko minua epäuskoiseksi, jos uskon enemmän kuin te?"
—"En suinkaan, kenrali!"
—"Kuulkaa minua sitte. Te sanotte minun haawani waaralliseksi. Warmaan tahdoitte sanoa, että minulla on nyt wiimeinen hetkeni, että aika olisi tehdä kaikki mitä ennen kuolemaani olisi tehtäwää. Mutta sanokaa minua hulluksi, sanokaa minua jumalattomaksi—minä tahdon wielä elää, jos ei muuta, niin edes jonkun päiwän, ehkä jonkun wiikkokauden. Mitä luulette siitä?"
Tohtori puisteli päätänsä, eikä woinut wastata.
—"No, te ajattelette siis, että yksi reuna keuhkostani on ammuttu läpi, siitä syntyy tulehdus ja muutaman hetken perästä on kaikki ohitse."
—"Se on hywin pelättäwä."