Produced by Tapio Riikonen
JUTELMIA LÄHELTÄ JA KAUKAA II: Salojärwen kukkanen
Kirj.
P. Hannikainen
K. Suomalaisen Kirjapaino, Sortawala, 1884.
I.
Oli eräs pyhäpäiwä kesällä wuonna 1596. Kirkonmeno oli äsken päättynyt Salojärwen kappelissa ja wanha Martti pappi astui wäsyksissä kirkolta pappilaa kohti myöhemmin kuin tawallisina pyhinä. Hänen astuessaan pappilan portaita ylös, hänen waimonsa Riitta, noin keski=ikäinen nainen, tuli hänelle kiiruin askelin wastaan ja milt'ei lyönyt teräwää nenäänsä miehensä otsaan, huudahtaen: "no, wiimeinkin sinä tulet."
—"Niin, sinun on hywä sanoa wiimeinkin, Riitta, mutta jos tietäisit miten wäsyksissä minä olen! Hänen herruutensa kuulutukset weiwät enemmän aikaa kuin koko muu kirkonmeno. Arwaatko mitä hänen herruutensa nyt kuuluttaa ympäri Suomenmaan?"
—"Jos hän olisi kuuluttanut sinulle, että minun päiwälliseni on kymmenesti saanut jäähtyä. Nyt se on taas jo ammoin ollut pöydällä."
—"Se on hywä, Riitta kulta, minä tulen heti mutta hänen herruutensa kirjoittaa minulle—waikka, Jumala paratkoon, en ole wielä joutanut sitä lukemaan loppuun ja ehkä lie synti käydä lounaalle ja pitää hänen herruutensa tärkeä kirjoitus lukematta."