—"On se sitte yhtä suuri synti jäähdyttää ruokakin pöydällä, ja kas se kuin hänen herruutensa!"
—"Hiljaan, hiljaan, waimo, seinillä saattaa olla korwat."
—"Olkoon sata korwaa, minä wähät hänen herruudestaan."
—"Jumalan tähden, me olemme hukassa, jos se tulee tietyksi—ja arwaa se, hänen herruutensa, et woi aawistaa miten tarkoin hän tietää kaikki."
—"Niin, tietäköön myös minun porsaspaistini par'aikaa jäähtywän pöydällä, ja minusta se on yhtä hywä kuin hänen herruutensa."
—"Ainakin minä tällä kertaa olen siihen wiaton", sanoi Martti pappi, huoaten sywästi ja kääntyi panemaan lakkiansa ja sauwaansa nurkkaan. Silloin tuli huoneesen kolmas henki, juosten Martti papille wastaan. Se oli nuori, noin 20 wuoden ikäinen neiti, pyöreä, kukoistawa muoto, jota ympäröi pörheät kiiltäwät hiussuortuwat, mitkä kiharoina aaltoiliwat hänen täyteläisille, hienoille lumiwalkoisille olkapäillensä, antaen hänen werewälle muodollensa erinomaisen ihanuuden. Mutta kaikkein enimmän kaunisti hänen muotoansa sininen silmäpari, josta, hänen katsahdellessaan wuoroin isäänsä ja äitiinsä, säihkyi niin ihmeellinen lumoawa walo, että se kohta woi poistaa kaiken eripuraisuuden, joka joskus sattui ilmestymään näiden muutoin jotenkin hywäsopuisten wanhempain wälillä.
—"Terwe tulemastanne, isä," sanoi hän; suudellen isäänsä.
—"Ja hywää huomenta äiti", sanoi hän, palawasti suudellen äitiänsä.
—"Ja missä sinä Anna olet wiipynyt koko aamu päiwän?" kysyi äiti, wähän nuhdellen tytärtänsä.
—"Aamu oli niin ihana, ja se wietteli minut käwelemään; minä harhailin pitkin metsää tuon Salojärwen ympäri", kertoi Anna.