Sunnuntai aamuna 23 päiwänä Tammikuuta oli suuri joukko talonpoikia useasta Sawon pitäjästä kokoontunut Suursawon eli Mikkelin pappilaan. Pelko ja wapistus oli kuwautunut jokaisen kaswoille, sillä heitä oli kowasti säikäyttänyt Remojärwen tapaus, jossa joukko yöksi kokoontuneita talonpoikia oli yht'äkkiä tullut piiritetyksi suurella sotajoukolla, kenenkään tietämättä mistä se oli ilmestynyt ja miten se oli saanut tietää talonpoikajoukon yösijan yksinäisessä kylässä. Heidän johtajansa ja neuwonantajansa, Yrjö Eeronpoika, oli otettu kiinni, eikä kukaan tietänyt, mihin hän sitten oli joutunut. Muut tupaan kokoontuneet oliwat palaneet siihen ulkoa päin sytytettyyn tuleen.
Piirittäwän sotawäen joukossa oli nähty eräs mustawerinen ruma mies, sotaherran puwussa. Sama herra oli myös tänä aamuna nähty pienen joukon keskellä ratsastawan kirkolta pohjoiseen päin. Talonpojat pelkäsiwät Remojärwen tapauksen uudistumista pappilassa, johon he oliwat kokoontuneet, ja sentähden ei kukaan tohtinut pysyä huoneissa.
Tässä säikäyksessä ei tiedetty muuta neuwoa kuin lähettää eräitä miehiä sotapäällikköjen luo Sairilaan, ilmoittamaan, että joukko oli walmis heittämään aseensa ja toiwoi puhutella sotawäen esimiehiä. Nyt odotettiin paraillaan näiden lähettiläiden palaamista.
Noin puolen päiwän aikaan tuliwat lähettiläät takaisin. He toiwat sen sanoman, että sotawäki tahtoo nähdä heidän antautuwan wapaaehtoisesti ja odotti waan, että heittäisiwät kaikki aseensa pois.
Tämä sanoma rauhoitti joukon. Aamulla hankitut keihäät, nuijat ja pyssyt heitettiin pois ja odotettiin waan sotawäen tuloa, että saataisiin sen esimiehelle wiedä ne walitukset, joita warten he oliwat lähteneet liikkeelle.
Pian nähtiin suuri sotajoukko lähestywän pappilaa, jonka kiersi ahtaasen kehään. Muutamia wankia oli sotawäen keralla ja ne syöstiin myös piirin sisäpuolelle talonpoikien joukkoon.
—"Me olemme pelastetut", sanoi yksi wangituita joukolle. "Sowinto on jo päätetty. Sotawäki lähtee majoituksestaan Sawosta. Jokainen antautukoon waan sotawäen waltaan. Meidän aikomuksemme on woitettu ja me saamme palata rauhassa kotiimme."
Eräs päällikkö lähestyi silloin joukkoa ja lausui:
—"Sawon miehet, turha on taistella kuningasta wastaan. Teidän kaikki anomuksenne owat jo edelläpäin myönnetyt. Antakaa siis pois aseenne ja palatkaa sitten kotiinne."
Muutamat wielä epäiliwät, katsellen ympärillään aseissa olewaa sotawäkeä. Silloin astui eräs mies joukosta esiin ja antoi pyssynsä ensimmäiselle upserille, joka seisoi pappilan portilla. Koko joukko teki kohta samaten.