—"Te hämmästytätte meitä."
—"Annaseni, oletko sen tehnyt?" kysyi äiti, wetäen tytärtään rintaansa wasten.
—"Niin, minä olen sen tehnyt, äiti."
—"Mutta tauti on ainakin ensin saatawa ihan pois," sanoi Martti pappi.
—"Ei ystäwät, kuulkaa minua ensin. Minulla ei ole aikaa wiipyä täällä kuin huomispäiwän. Kuningas warustaa sotaa Kaarle herttuaa wastaan, minun täytyy olla siellä, Ebba rouwa on saanut walani minun palata heti Turkuun. Katsokaa; minä olin ajatellut, että kun huomenna on pyhä ja sota=aika on käsissä, te kuulutatte liittomme kolme kertaa yhtaikaa ja huomen iltana toimitetaan wihkiäiset. Eikö se woi käydä niin, Anna?"
—"Niin, niin se woi käydä."
—"Oi hywä Nikoteemus!" huudahti Martti pappi. "Kunnioittawa tarjouksesi ilahuttaa meitä, waan se tekee meitä yhtaikaa murheellisiksi. Olisimme niin mieluisesti pitäneet rakkaan lapsemme kauemmin luonamme, ja nyt tahdot wiedä hänet meiltä niin pian jälleen."
—"Waan muutoin, ken hänet parantaisi? Ja tuohon surkeaan tilaan ette häntä tahtone jättää."
—"No koska se on Jumalan tahto, lapsi parka; aiotko niin pian jättää meidät, rakkaat wanhempasi?"
—"Niin, minä aion, hywä isä!"