—"Juuri äsken, ja tässä hän itsekin jo tulee."
Äiti talutti Annaa ja seisatti hänet tohtori Nikoteemuksen wiereen Martti papin kirjoituspöydän luo. Kaikki oliwat juhlallisen näköisiä ja jäiwät hetkisen ääneti. Martti pappi ojensi wihdoin kätensä Annalle, joka pian waistomaisesti otti sen ja antoi wetää itsensä lähemmäksi isäänsä.
—"No, Anna, pysytkö wielä eilisessä lupauksessasi, ja oletko tarkoin miettinyt otettawan askeleen tärkeyttä?"
—"Niin olen."
—"Ja muistanut, että se mitä nyt teet ja päätät, on kaikeksi elinajaksesi."
—"Niin, elinajakseni."
—"Ja ettei kukaan ole sinua siihen wietellyt?"
—"Niin."
—"Ja sinä, Nikoteemus Hourenius, mitä wastaat siihen?"
—"Lupaan iäti häntä rakastaa, ja parantaa hänen raskaan waiwansa."