MARI. Vain kielsi työtä tekemästä—ah!
HÖLMÖNEN. Ei kumpaistakaan, Katriseni, Mariseni! Nyt saatte nähdä sitä, kuin vaan Kuninkaat ja suuret herrat näkevät ja jota en minä, ettenkä te, eikä koko Hölmölä unissaankaan ole nähnyt.
MARI. Mutta enhä minä tiiä mitään sellaista, jota jo en olisi nähnyt.
KATRI. Ja tänä iltana näin kaikki mitä oli näkemätäni.
HÖLMÖNEN. Jos tuomiopäivään asti aprikoisitte, ette arvaisi.
MARI. Isäntä! sanokaat, mitä se on?
HÖLMÖNEN. Mariseni! siinä se temppu onkin. Minä näet sen olen lukenut kaikki maailman kirjat ja kolmesti Raamatunki halki, ja haastan ruotsit ja venähet ja pian koko mailman kielet, minä näet sen. Ja ymmärrän enemmän kuin koko Hölmölä ja te, Mari ja Katri yhteiseen, enkä kuitenkaan voi tätä nyt selittää, mutta Mari, jos se herra mikä meillä on olisi silmänkääntäjä?
MARI. Mitä! silmänkääntäjä?
HÖLMÖNEN. Niin lapseni, ja oikein kuninkaallinen silmänkääntäjä.
MARI. Miten, kääntääkö hän sitte silmiä ja miten, vai nurin?