OLUVINEN. (Tutusti.) Liisa!
LIISA. Mitä? Jussi! Sinä Jussi? Hui! kuin säikähin, kuin luulin——
OLUVINEN. Sen nyt näin, kuin et edes paennutkaan.
LIISA. Niin milloin minä ennen sinua olen paennut?
OLUVINEN. Mutta ethän minua tuntenutkaan.
LIISA. Vielä sanot! ken sinua muut olis tuntenut tuollaisissa? Mutta Jussi! toellako nyt vaatteesi tuollaiseksi olet muuttanut?
OLUVINEN. Ihan toella, Liisaseni!
LIISA, Mitä? minä en ymmärrä, vain olet sinä hulluna?
OLUVINEN: Sinulla, Liisaa näetsen on liian vähän ymmärrystä. Tilallisna olimme talonpojat; nyt tilatoina, nyt näetsen elämme Herroiksi; ymmärrätkö sen?
LIISA. Ja syömätä. Voi, voi! Jussi parka! huomeseksi ei ole leivän murua kotona, ymmärrätkös sinä nyt sen?