—"Kuusi wuotta," oli wastaus.
—"Onko ollut muita lapsia kuin nuot kaksi, jotka ma näen?"
—"On niitä ollut neljäkin kaikkiansa, waan kaksi on kuollut," sanoi waimo surullisesti.
—"Teidän nuorin lapsenne on kowin sairas," huomautin waimolle.
—"Niin, pikku Heikki=raukkani on kowin kipeä; pelkään hänenkin kuolewan," lausui waimo surullisesti ja huokasi raskaasti.
Minusta tuntui että tuo nuorehko parikunta oli laiminlyönyt jotakin welwollisuuksistaan, joka oli ollut syynä heidän lastensa ennen=aikuiseen kuolemaan; sillä en wieläkään tuntenut tarkoin ajatusten todellista sisällistä tilaa. Nähtyäni, ett'ei tällä kerralla suinkaan sopinut lisätä "kiwiä kuorman päälle," sanoin waimolle hywin warowasti: "ettekö olisi woineet noita akkunoita laittaa tiheämmiksi?"
Hän näkyi hywin käsittäneen mitä sillä kysymykselläni tarkoitin; hän näytti oikein säpsähtäwän ja loi läpitunkewan silmäyksen minuun ja sanoi: "woi hywä wieras! Te ette tunne wielä meidän sisällisiä olojamme. Heikkini ei ole suinkaan laiska eikä huoletonkaan. Hän tekee työtä yöt ja päiwät, kun waan woimat wähänkin riittäwät; muita työhön kykenewä ei ole kuin hän, sillä wanhempani owat jo wanhat ja woimattomat; ainoastaan minä kesä=aikana woin häntä työssä auttaa. Heikin tähän tultua ei tässä ollut paljon mitään wiljeltyä maata, sillä wanhempani oliwat jo wanhalla puolen ikäänsä, kun tuliwat tähän ja alkoiwat kylmään metsään mökkiä rakentaa. Näiden kuuden wuoden kuluessa on Heikki ahkeralla työnteollansa raiwannut korpeen paljon uudismaata, ja toissa kesänä saimme jo niin paljon wuoden=tulosta, että Heikki rohkeni ruweta näitä huoneita uudesta rakentamaan, jona wuonna saimmekin tämän tähän määrään.
Aikomuksemme oli wiime syksynä saada kamaritkin walmiiksi ja tuwan parempaan woimaan, mutta "ihminen päättää, Jumala säätää", sanoo sananlasku, ja niinpä käwi meidänkin.—Wiime=kesänä tuli kowa katowuosi, joka wei kaiken toiwomme ja—elon elämämme; tilamme puoliin ulostekoihin olemme saaneet myödä kaikki mitä hengeltä irti oli. [Uudistalo eli wielä puolella werolla.]
Nyt kokee Heikki, yöt päiwät, wetää terwaksia haudalle ja särkeä niitä, että saataisiin surwon ja petäjäisen sekaan selwää wiljaa koko wuoden ajaksi; mutta huoneitten laittamisesta ei woi olla puhettakaan."
Tämä waimon surullisesti sointuwa, wiaton ja mielestäni totuuteen perustettu puhe kumosi kerrassaan kaikki ennakkoluuloni.