—"Minähän tään aloitin," sanoi wanha waari huolettomasti.
—"Tulitteko heti nuorena miesnä jo tähän taloa tekemään?" kysyin minä.
—"Eikö mitä; olin jo kohta wiidenkymmenen, kun se asia päähäni pöllähti, että pitäisi ruweta taloa tekemään. Kunpa nuorena ollessa olisikin se mieli ollut päässä," arweli ukko huolimattomasti, ja samassa lähti hän muorinsa kanssa ulos.
Silloin huomasin minä, ettei ukolla ollut toista korwa=lehteä.
Heidän mentyä jatkoin minä taas puhettani emännän kanssa.
—"Kumpika teistä on noiden wanhusten lapsi; tekö wai miehenne?" tiedustelin häneltä.
—"Minähän tuota olen heidän lapsensa, Heikki on tähän muualta tullut," wastasi waimo.
—"Onko isällänne ja äidillänne ollut muita lapsia?"
—"On meitä ollut kymmenen kaikestansa, waan yhdeksän on kuollut," sanoi waimo.
—"Joko te olette Heikkinne kanssa kauan olleet naimisissa?" kysyin taaskin.