"Ei! Sitä ette saa tehdä", esteli Wiklo.

"Mikäpä meitä siitä estää? wielä kaupanpäälle näyttelemme pussisi sisukset kaikille; kun kaikki nuo owat tehdyt, sittenpähän saadaan nähdä mitä lopuksi sinulle teemme", sanoi joukon johtaja.

Kun pussin sisusta oli koottu ja pussiin takaisin pantu, otti eräs pojista sen selkäänsä ja niin lähdettiin nawetasta kaikin pois; Wikloa talutettiin nuorasta niinkuin eläintä, ja niin retkeiltiin ensimäistä taloa kohden. Sinne päästyänsä herättiwät he talonwäen jalkeille, selittiwät heille koko tapauksen kokonaisuudessaan pussinensa. Wiklon täytyi koko aika seisoa sidottuna niinkuin kaakkiin tuomitun ja kärsiä piikkaa, jota talonwäki ja poikawiikarit hänelle tekiwät.

Kun he oliwat kolmessa talossa käyneet wankinsa kanssa ja niissä pitäneet samaa iloansa, tuliwat he kolmannesta talosta järwen jäälle. Nyt ei Wiklo ottanutkaan käwelläksensä, lyöttäysi wain maata järwen jäälle; hänelle tuli kowa pelko ja aawistus, että jos nuo riiwatut pitkittäwät tuota hänelle niin wastahakoista työtänsä ihmisten ylhäällä=olonaikanakin, jolloin heidän toimensa käwisi wielä paljoa joutuisammasti, niin hän olisi kerrassaan hukassa. Hän ei noussut käwelemään, waikka pojat koettiwat kepeilläänkin lyödä napsia häntä; pyysi wain ja rukoili, että pojat olisiwat hänet päästäneet nuorista irti ja laskeneet hänet wapauteen.

"Ei niistä mitään", sanoiwat pojat, "että meistä niin pääset." He koettiwat kantamalla panna wankiansa liikkeelle, mutta tuo miehenrötkö ei ollutkaan helppo kannettawa, warsinkin kun hän saattoi riekistellä, sillä hänen jalkansa eiwät olleet sidotut; poikain täytyi Wiklo pudottaa jäälle. Paikalla, jolla he teniwät, oli sen talon awanto, josta he wiimeksi oliwat lähteneet.

"Me emme pitkiä rupea hänen kanssaan tenimään, koska hän herkesi noin uppiniskaiseksi. Annetaan awannon saada, häijyt huuhtoa hänestä, rulli=into rutjanasta", lausui joukon päämies, tehden joutuisesti päätöksensä oikein runollisesti.

"Se hänelle parasta: paiskataan awantoon", säestiwät toiset.

"Älkää toki minua hukuttako", pyysi Wiklo.

"Siinä ei auta mikään, sillä sinä keittiö olet jo niin paljon pahaa ja ilkeyttä tehnyt tässä maailmassa, ettei semmoinen rangaistus ole sinulle yhtään liiaksi, ottakaa, pojat, kiinni!" sanoi johtaja ja iski silmää samassa toisille.

Pojat koppasiwat Wiklon käsiinsä, ja—lunksis—oli Wiklo parka awannossa, mutta pojat pitiwät kumminkin niskasta kiinni, ett'ei hän päässyt pohjaan painumaan, ja wetiwät hänet jälleen jäälle.