"Oletteko te todellakin Wiklo? Sanokaa totuus!"

"Oikein todella minä olen Wiklo, Wiklo minä olen."

"Kuinka te olette tämmöisille retkille joutunut?"

"Minä, minä——" änkytti Wiklo, eikä ollut sanaa suuhun tulewaa, jolla olisi puolustanut itseänsä.

"Wiklo sinä olet", sanoi joukon johtaja, "ja sen me kyllä tiesimme tänne tullessammekin, sillä olemmepa wartawasten ottaneet tämän yön tarkastaaksemme sinun ilkitekojasi, ja olet meidän omasta toimestamme tässä nyt meidän wankinamme. Sinä ilkiö olet paljon wietellyt ja willinnyt kansaa, mutta nyt owat ilkeytesi lopussa: me paljastamme sinun ilkeytesi ihmisille ja teemme sinut koko maailmalle pilkan ja naurun alaiseksi, mutta sinulle jääpi kumminkin semmoinen walitus=osoitus, että saat tenhokonsteillasi nostaa meidän päällemme kirkonwäen ja kaikki konningaiset ja männingäiset, nostaa käärmeet päällemme ja syöttää karjamme karhuilla, susilla, ahmoilla ja kaikilla, mitä ikänä woit kokoon saada.—Niin totta kuin sinä ja me olemme tässä, et meidän käsistämme niin wähällä pääse.—Nuorat tänne!"

Toiset toiwat nuorat, joilla Wiklo=raiskan kädet sidottiin selän taakse kiinni, ja eräs nuoranpää heitettiin niin pitkälle, että saattoi taluttaa tuota harwinaista wankia, ja niin hankittiin lähtöä nawetasta. "Entäs rullin ewäät?" muistutti joka joukosta.

"Ne pitää ottaa mukaan kaikin mokomin", sanoi joku, ja niin ruwettiin hakemaan Wiklon pussia. Se löytyikin pian, sillä ei hän ollut sitä sen paremmin ennättänyt kätkeä, kuin että oli sen pannut likelle samaa paikkaa, jossa itsekin oli piilossa istua kykkimässä poikain nawettaan tullessa, ja oli kaahminut sen päälle olkia peitteeksi. Pussi wedettiin esille.

"Ankaraa minulle pussini," pyysi Wiklo, mutta pojat sanoiwat: "wielä me sen nyt sinulle kerran annamme", ja hajoittiwat pussin. Siellä olikin kaikenlaista rojua: eläinten korwain=nokkia, kuiwettuneita lihapalasia, karwoja, jouhia, tuulen pesiä y.m.m., juuri niinkuin pojat oliwat aawistaneetkin; pussissa oli wielä keritsimet.

"Mitä aiotte minulle tehdä?" kysyi Wiklo.

"Wiemmepä sinut talosta taloon, joissa näyttelemme sinua ihmisille; kerromme myös kaikille minkälaisilta retkiltä sinut olemme tawanneet."