"Eikö tuota sitä heitettäne?"
"Niin, mutta se huutaa, piru, ja saa kenties liian pian apua; olisipa tuo komea rulli useammankin nähdä."
"Hänen suunsa pitää kapuloida."
"Ja panna pussista lisätuketta."
Sen keskustelun perästä ottiwat pojat pussista karwoja ja muuta ruhkaa, tukkiwat niitä Wiklon poskipielet täyteen, pistiwät kapulan hänen suuhunsa, eikä aiwan lyhyttä, sitoiwat sen molemmat päät niskan taakse kiinni; sitten he paniwat kiwiä Wiklon taikapussiin ja pitkällä saikaralla pistiwät sen kauas jään alle järwen pohjaan. Sitten he päästiwät Wiklon irti ja sanoiwat hänelle: "Siinä on nyt wallassasi kulkea kuinka tahdot: lentämällä taikka käwelemällä; kumpiakaan kulkuneuwoja ei puutu."
Wiklo lähti käydä kontturoimaan kotiansa kohden, sillä häntä alkoi wilu hätyyttää.
"Hywästi! Wie terweisiä kotiisi!"
"Ja niin monelle kyläläiselle, kuin tielläsi satut tapaamaan!"
"Ja kirkkomiehille, jos niitä kerkiää wastaasi tulemaan!" huusiwat pojat hänen peräänsä.
"Katsokaa kuinka komea se on", sanoiwat he toisillensa.