"Maataan hywin liki toisiamme!" sanoi nuorempi.
"Kyllä me kuolemme tähän."
"Saattaa niin käydä. Woi sen tuhannen kappaletta; hänen tähtensä meidän näin käwi", äsitteli nuorempi.
"Älä tuota pirua enää muistele, kohta kuolemme tähän", sanoi wanhempi ikäänkuin iltarukoukseksi!
Mutta kaikki tuo heidän yöpaikkansa ei ollut niinkään huono. Pehmeä walkoinen peite laskettiin hiljaa heidän päällensä ja wilu ja paleleminen katosi heiltä kokonaan. Monenkaltaiset äänet ja wihellykset kuuluiwat heidän korwiinsa; se oli soitto menneistä päiwistä. Mahdottoman awara sali ilmautui heidän ympärillensä, jonka laessa paistoi tuhansia lamppuja ja kynttilöitä, joista toiset loistiwat kirkkaammin, toiset himeämmin. Mahdottomia rikkauksia ilmestyi kaikkialle saliin ja sen ympäristölle; oli kultia ja hopeita, ja rahoja seisoi monta suurta kasaa, joiden määrääkään ei tiennyt kukaan. Molemmat matkustajat riemastuiwat tuon paljon rikkauden näöstä niin, että wanhempi heistä huokasi ääneensä: "woi, jospa nuot olisiwat meidän!"
Tuskin oli hän sen sanonut, niin saliin ilmestyi laiha olento kuin kaakinpuu; hänestä ei saanut selwää, oliko hän miehen wai waimonpuoli. Hänen yllänsä oli rikkinäiset, ohuet, likaset waatteet ja kädessään kantoi hän astiaa, täynnä jotakin likaista wettä, jota hän tawasta ryyppäsi. Matkustajat tarkastiwat tarkkaan häntä ja hawaitsiwat, että hänen sydämensä riippui ja palkkarehti rinnan ulkopuolella ja se oli aiwan pikimusta. Tuo olento tuli suoraan, wielä walkean peitteen alla makaawien matkustawien tykö ja sanoi heille "katso, mitä tässä näette, on teidän".
Molemmat waimot hyppäsiwät heti ylös ja riensiwät riemuiten katselemaan ja ihailemaan tawaroitansa ja tuo outo olento seurasi heitä joka paikkaan.
"Mitä tuossa astiassa on, joka on teidän kädessänne?" kysyi wanhempi matkustaja oudolta olennolta, jota he molemmat pitiwät suuressa arwossa, kun hän heille lahjoitti niin paljon rikkautta.
"Wettä", sanoi olento.
"Wettä! Täällä on meillä kaikkea yltäkyllältä, miksi ette syö ja juo mitä haluttaa? me emme kiellä teiltä mitään, sillä te olette niin hywä; te olette kowin laiha!" sanoi wanhempi waimo.