'Ethän sinä, Kalle, taaskaan nuku', sanoin hänelle wihdoin toisesta sängystä.
'En.'
'Mikä sinua huolettaa? Olet iltapäiwällä ollut niin kummallinen.'
'Matka.'
'Matka, mikä matka?'
'Se, että lähdemme huomen=aamulla pois.'
'No, mutta Herran tähden, Kalle! Mitä tämä merkitsee?'
'Sitä, että mitä pikemmin joudumme tielle, sitä parempi.'
'Ollaanhan nyt edes tämä wiikko, niinkuin olemme luwanneet.'
'Wai edes. Kyllä minä tiedän, että olisit täällä waikka aina, mutta minun aikani ja asiani eiwät salli tunninkaan lykkäystä, sen olen nyt miettinyt. Jos ei sinua haluta lähteä, niin menen yksin', sanoi Kalle päättäwästi.