"Hywä Jumala? Tahtomattani tein tämän. Se wielä piti tulla ja nyt joudun aiwan syyttömästi wankeuteen", päiwitteli Nikki, ja hän raukesi niin katkeraan suruun, että hänen hartiansa jytisiwät sisällisestä tuskasta.

"Karkaa silloin kun wielä aika on", kehoitti joku joukosta.

"Sitä en tee. Mieluummin kärsin, tulkoon wielä mitä tulkoonkin; minä olenkin luotu kärsimään" sanoi Nikki surunsa seasta.

Minun käwi kowin säälikseni Nikki paran tukala asema.

Kun olin wähin tottunut haawoja hoitamaan, menin kiireesti tutkimaan wahingon saanutta miestä. Oitis huomasin minä, että hän oli waan pyörtynyt, eikä suinkaan kuollut. Meluawalle joukolle ilmoitin silloin, ettei waara ollut niin suuri kuin luultiin ja melu kohta taukosi. Minä otin ensi töikseni werenjuoksun kiinni ja tuotatin wettä, jolla huuhtelin hänen kaswojansa. Se waikutti niin paljon, että mies wirkosi ja nousi istumaan.

Haawa pestiin ja sidottiin niin hywin kuin semmoisissa tiloissa mahdollista oli, ja sitten lähdin minä saattamaan häntä majapaikkaansa. Nikki ei woinut jäädä työhön, sillä hänen mielensä oli kowin jännityksissä tuon kowanonnen kohtauksen tähden; paitsi sitä tahtoi hän hänen tähtensä haaksirikkoon joutuneesta työkumppanistaan pitää niin likeistä huolta kuin suinkin woi.

Kun saimme sairaan majapaikkaansa, pyysi Nikki hartaasti, että hoitaisin edelleenkin häntä, maksoi mitä maksoi.

Sen lupasinkin tehdä.—Tuntui siltä, että hän rupesi antamaan luottamusta minulle; hän oli puhunut jo minun kanssani kenties enemmän kuin kenenkään muun. Jäljestäpäin huomasinkin, että koko tuo edellä kerrottu turma oli onnen potkaus, sillä ilman sitä kenties ei olisi koskaan saatu selwille hänen umpimielisyytensä syytä.

Minä käwin useasti sairaan luona, siiwoamassa ja sitomassa hänen haawaansa. Joka näkemä kyseli Nikki, kuinka sairas woipi ja mitä toiwoja hänestä on? Minä ilmoitin hänelle arweluitani enkä sanonut pitäwäni sitä niin erittäin waarallisena. Silloin hän aina tawallisesti huokasi.

"Te salaatte jotakin minulta, sen näen selwästi. Sanokaa suora totuus, minä woin sen kuulla … mitä luulette? Onko pääluu rikki?" sanoi hän eräänä kertana hywin hätääntyneenä.