"Ja kuitenkin puuttuu meiltä jotakin aiwan tärkeää."
"Mitä se olisi?"
"Kummaltakin meiltä puuttuu näkö, ja sentähden emme woi hywäksemme käyttää Jumalan sanaa, emmekä muuta kirjallisuutta; tämän tähden jääpi meidän toisiemme täydentäminen hywin waillinaiseksi", sanoi nuorempi sokea miettiwästi.
"Se on totta. Minunkin mielessäni on jotakin semmoista wäikkynyt, waikk'ei se ole woinut kypsyä selwäksi ajatukseksi; mutta emmehän siihen mitään woi", sanoi wanhus.
"Ja kuitenkin te woitte asian hywäksi laittaa, jos waan tahdotte."
"Minä?!"
"Juuri te."
"Kuinka ja miten?"
"Minkälaisia lukumiehiä owat talon palkolliset?"
"Kowin kehnoja; eiwät he woi selwästi lukea."