"Oli toki onni, kun hän osaantui mökkiimme, sillä ei tiedä mitenkä muussa tapauksessa olisi käynyt", sanoi waimo.
"Hywähän se oli … warsin hywä … mutta tuo tyttöhän tuo … mitähän wieraskin meistä ajattelee…?"
"Onhan Tiina wielä lapsi, joka ei ymmärrä wielä totuutta salata eikä teeskennellä … onhan se hänelle nuoruutensa tähden anteeksi annettawa—eikähän wieraskaan näytä tyhmältä", puolusteli äiti.
Minä olin kuulewinani, että pikku Tiina kähni tuon puheen aikana.
"Se huolettaa minua kowasti, kun ihmiset luulewat meidän wihaawan toistelaisia, waikkemme ole heille neulan edestä tehneet mitään wääryyttä", sanoi mies.
"Jumala sen tietää, että me emme suo heille mitään pahaa, emmekä ole koskaan pyrkineet heille wielä kostamaan, waikka he owat meille niin paljon wahinkoa tehneet. Ihmisien wäärille luuloille emme woi mitään, mutta meidän pitää nöyrällä sydämellä kärsiä wäärä sorto ja wihamiehemme waino, niin kyllä kerran wielä asiat hywäksi tulewat, ja silloin ihmiset käsittäwät asiat oikeassa walossaan. Tämmöinen on minun mielipiteeni asiassa, wai mitä sinä ajattelet, Antti?" puheli waimo.
"Sinulla, ystäwäiseni, on niin hywä sydän … sinä jaksat kärsiä ja toiwoa niin paljon … usein saan minäkin sinusta lohdutusta murheissani … toiwokaamme nytkin parasta", sanoi mies lohdutettuna.
"Mutta kuulepas, Antti! Emmekö woisi saada pikku Tiinalle millään tawalla kenkiä? Paha on nähdä hänen wetää laahustawan noita aikaisen ihmisen kenkärajoja. Huonot owat hänen muutkin waatteensa, mutta minulla on liika, ehyt hame; sen särjen minä ja teen siitä hänelle waatteet", sanoi äiti towin waitiolon perästä.
"Kylläpä tässä on kilin neuwot elämisen tarpeiden kanssa. Hiuki hywän henkensä sai panna, jos mieli oli saada toista lehmää sen sijaan, jonka naapurin Matti ojaan tappoi. Kun nahka joutuu karwarista, teetetään sitte pikku Tiinalle oikein komeat kengät, mutta siihen asti täytyy hänen odottaa", selitti mies.
"Woi, woi kuinka se on paha——kuulithan sen illalla pikku Tiinalta … olemme uskotelleet hänelle, että kukko tuopi makiaista, kun hän waan lukee ahkerasti ja hän on lukenut, mutta makeisia ei ole kukko tuonutkaan… Hän pitää meitä ja kaikkia muitakin epärehellisinä, ja ehkäpä hän itsekin oppii semmoiseksi … ei käy laatuun … me emme saa näyttää epärehellisiltä lapsen silmissä … meidän pitää hankkia makiaista", puheli emäntä, jota kaikenlaiset taloudelliset huolet tuntuiwat huolettawan.