"Tuossa mökissähän me asumme … tulittehan sen siwu", sanoi hän.
"Tässäkö wiimeisessä?"
"Ei kun siinä toisessa… Ettekö te tunne minua?" sanoi hän, ja katsoi minua hymyillen silmiin.
"Sinä olet se, joka akkunasta aina katselet."
"Niinpä olenkin … jopahan tunsitte … heti minä tunsin teidät … minä olenkin nähnyt monta kertaa…" sanoi hän ja nauroi niin että hänen werewät poskensa meniwät punaisen ja walkoisen kirjawiksi.
"Mihin sinä olet menossa?"
"Täällä minä käyn kirkonkylässä."
"No sittenhän sinun sopii tulla minun rekeeni; sinne minäkin menen."
"En minä tule."
"No miksei."