Niin oli kaikki soitot soitettu ja kun yhteensoittokin oli tapahtunut, alettiin lappaa tapulista alas. Suntio tuli wiimeisenä ja wäänsi owen lukkoon.
Ullakko oli niin täynnä ihmisiä kuin yksikin jalka mahtui; olipa ulkona sisälle mahtumattomia monta wertaa enemmän kuin sisällä. Ullakossa olijat oliwat uuden saarnatuolin kimpussa.
"No, mutta ei siihen joka paikkaan ole suorat höylät sopineet", arweli joku.
"Sopipa tuohon tuommoiseen tahi oli sopimatta."
"Minkälaiseen?"
"Tuommoiseen halkolatoon."
"Kowinpa sinä halkolatosi arwaat hywätekoiseksi… Minä luulen, ettei sinulla ole ensinkään semmoista."
"Eihän tuo ole hääwistä wärkistäkään … wanhasta riihestä kuuluu tehneen", sanoi joku toinen mies.
"Olkoonpa tehty mistä tahansa, kunhan waan on hywä."
"Hywäkös tuo on?"