"Minä olen menossa aapista ostamaan … minä opettelen lukemaan."
"Joko olet wanha?"
"Kohta seitsemän wuoden."
"Mikä sinun on nimesi?"
"Tiina, äidin kaima."
"Wieläkö isäsi ja äitisi riitelewät tuon toisen torpan wäen kanssa?"
"Häh … eihän ne koskaan", sanoi hän, melkein niin, kuin hän olisi jotakin säikähtänyt.
Pitkänlainen äänettömyys seurasi, ja minä melkein kaduin, kun päästin niin waromattoman sanan.
"Mistä te tuommoisia tiedätte arwella?" sanoi tyttö towin ajan päästä, ikäänkuin hän olisi tullut selwille tuosta odottamattomasta kysymyksestä.
"Ihmiset owat sitä puhuneet", sanoin minä.