"En tiedä warmaan, mutta luulen puolenpäiwän jälkeen."
"Sepä oli paha, sillä minulla on kowin kiire. Ei ole muuta neuwoa kuin odottaminen; saisinko teidän kyökissä olla niin kauwan?"
"Onhan sielläkin niin ahdas … kyllä teille siellä ikäwä… Eikö teillä ole muualla asioita ajettawana?" sanoi waimo waaleten.
"Olisihan sitä wähän tuolla kauppamiehessä."
"Niin, käykää siellä ensin; minä luulen että wallesmanni tulee siksi kotia kuin sieltä palaatte", kehoitteli waimo jo wähän keweämmällä sydämellä.
Mies lähti.
Kiireesti palasi waimo saliin.
"Sen kollot, kun ei niiltä saa yötänsäkään rauhassa nukkua, eikä he osaa häwetäkään yhtään wähää", murisi nimismies ylös kömpiessään.
Rommander oli jo noussut. Hän istui runnellun sohwan laidalla, tuskanpunaisena ja pulleana kuin paksuin limpunmöykky; siinä hän ähki ja puhki, ja näytti wiettäwän sangen tukalaa elämää.
Lewenius yritti nousemaan, mutta häneltä pääsi surkea parahdus; katkenneet kylkiluut tekiwät pahaa wastusta ja hän ei päässyt paikalta päkähtämään.